perjantai 14. syyskuuta 2012

habitare 2012 -satoa


Kävin eilen Habitare-messuilla. Mitään tosi kiinnostavaa uutta ei silmiin osunut. En osaa sanoa johtuiko se omasta väsymyksestä ja keskittymiskyvyn puutteesta vai siitä, että mitään mielenkiintoista ei ollut tarjolla.

Kuvia otin muutaman, mutta nekin ovat huonolaatuisia kännykkäkuvia.


Suomalaisen Vivamoo kip’n pinottavat muovirasiat oli oikeastaan ainoa ihan uusi juttu, jonka messuilla huomasin. Rasiat on tehty BPA-vapaasta muovista ja sopivat näin ollen hyvin elintarvikekäyttöön. Muovi oli hyvin lasimaista ja esittelijän mukaan se ei haalistu eikä siihen tule helposti naarmuja. Kahden rasian setin myyntihinta oli muistaakseni 23 euroa. Niitä myy tällä hetkellä Formverk . Tekisi mieli hankkia noita jääkaappiin juustolle, leikkeleille jne. Ehkä sitten Latoon. 


Näin messuilla ensimmäistä kertaa livenä Kaj Bojensen Singbirdejä, aikaisemmin ovat tulleet tutuiksi vain kuvissa. Olivat aivan ihania myös luonnossa. Kävi ilmi, että Bojensen on ne suunnitellut 1950-luvulla, mutta ne ovat päässeet tuotantoon ensimmäisen kerran vasta tänä vuonna. Pikku-Hoo taitaa saada ristiäislahjaksi linnun tai kaksi. Niitä saa ainakin Finnish Design Shopista. Toimitus on tosin vasta viikolla 41, joten ne eivät ihan ristiäisiin ehdi.


kuva lainattu http://www.kaybojesen-denmark.com/

Nämä kivat lamput bongasin Valaisin Grönlundin ständiltä. Treetop-valaisimet ovat tanskalaisen Frandsen Lightningin. 

Jielden ständillä ihastelin taas näitä valaisimia. Samoja lamppuja kuvasin jo viime vuonna Habitaressa. Yksi perinteinen Jielde meiltä jo löytyykin. Olen sen tilannut Ranskasta joskus vuosia sitten. Väri, harjattu teräs, vaan ei enää miellytä. Pitäisiköhän maalauttaa se?







Katselin aamupäivällä ennen Habitareen menoa jotain kanadalaista (?) ohjelmaa, jossa stailattiin asuntoa. Siellä käytettiin kätevän näköistä taulunripustuskiskoa, josta riippui vaijereita eri tasossa. Vaijereissa taas oli kiinni tauluja ja valokuvia. Samantyyppisen kiskosysteemin bongasin messuilta. Stas-kiskoja myy ainakin Frimodig-Kehys Annankadulla. En muista tarkkaa hintaa kiskojärjestelmälle, mutta mielestäni se vaikutti kohtuulliselta. Sellainen taitaa tulla Latoon.

Aikamatkalla näyttely oli hauska. Suosittelen tsekkaamaan sen. Sieltä löytyi vanhoja tuttuja esineitä kuten isoäitini sohva sekä lapsuuteni ”kaluste” ufo-ilmankostutin. Trash design –osastolla oli myös kivoja juttuja. Omaa silmää miellytti eniten vanhoista hehkulampuista tehdyt valaisimet sekä mustat rautaiset vaaterekit.



Kuva lainattu http://trashdesign.fi/exhibitions/


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

mielenkiintoinen myyntitaktiikka


En ole ennen rakennusprojektimme alkua aikoihin törmännyt siihen, että minua aliarvioitaisiin ostajana sukupuoleni takia. Edellinen kerta taisi olla noin kahdeksan vuotta sitten kun olin hankkimassa ensimmäistä työsuhdeautoani. Olin jo päättänyt auton merkin, mallin ja melkein kaikki speksitkin ja muuta ei olisi tarvittu kuin myydä siihen päälle kasa lisävarusteita, mutta se ei kiinnostanut silloisen Stockan auton erästä myyjää Espoossa. Siitä ärsyyntyneenä ajoin Herttoniemeen, vaikka se ei minulle logistisesti järkevää ollutkaan, ja hankin autoni sieltä mukavalta ja asiantuntevalta myyjältä. Samalta kaverilta tilasin kaksi seuraavaakin autoani.

Luulinkin naisia väheksyvien myyjien jo kuolleen sukupuuttoon tai taipuneen kovan koulutuksen alla kunnes nyt olen törmännyt tähän ilmiöön pari kertaa lähiaikoina. En tosin ole varma johtuuko kohtelu pelkästään sukupuolestani vai siitä, että olen ollut ostoksilla ensin raskausmahan ja sitten pienen vauvan kanssa. Ensimmäinen tapaus sattui eräässä takkaliikkeessä. Myyjä ihmetteli avoimen hämmästyneenä: ”antaako miehesi tosiaan SINUN valita millainen takka teille tulee?”. Sama mies kertoi joka takan kohdalla kuinka kalliiksi kyseinen takka tulee, vaikka en ollut kertonut takkabudjettiamme tai muutenkaan kysellyt hinnoista.

Kuva ei liity juttuun millään tavalla, on vain kivannäköinen. Kuva Pinterestistä, mutta
olen mielestäni sen nähnyt aiemmin jossain suomalaisessa sisustuslehdessä.




Toinen kokemus oli toissapäivänä eräässä kylpyhuonekalusteliikkeessä. Täällä ei sukupuoleni korostunut kuin vasta lähtiessäni kun toivottiin, että tulisin uudelleen käymään sen varsinaisen rakentajan kanssa. Hieman kyllä ihmetytti tämäkin myyntitaktiikka. Kerroin myyjälle, että olemme rakentamassa taloa ja tulin ohi kulkiessani katsomaan millaisia altaita ja kylpyhuonekalusteita heillä on tarjolla. Kun pysähdyin jonkun altaan, kaapin tai valaisimen kohdalla ja kerroin pitäväni siitä, kommentoi myyjä tyyliin, se on kyllä aika kallis ja esitteli sitten edullisempaa versiota. Tämä huolimatta siitä, että en missään vaiheessa ollut keskustellut budjetistamme tai kertonut etsiväni edullisinta vaihtoehtoa.

En suinkaan tarkoita tällä ihmettelyllä sitä, että hinnalta ei olisi väliä, toki on. Toisaalta kuitenkin olemme rakentamassa taloa sillä periaatteella, että siellä asutaan hamaan tappiin saakka ja näin ollen kaikkia sisustusratkaisuja ei tehdä ainoastaan hinnan perusteella. Hyvä myyjä mielestäni yrittää ottaa potentiaalisen ostajan mieltymyksistä ja prioriteeteista selvää ennen kuin alkaa tyrkyttämään huokeinta (tai jotain muuta) vaihtoehtoa. Saattaisinhan olla vaikka tuore lottovoittaja tai saanut kaukaiselta ameriikan tädiltä miljoonaperinnön tai muuten vain varakas vaikka ulkonäön perusteella olenkin vain väsynyt kotiäiti.

Olen aika hanakka äänestämään jaloillani (ja usein myös ihan ääneenkin) jos palvelu ei miellytä. Nämä viime aikaiset tapaukset eivät nostaneet verenpainettani, lähinnä vaan saivat huvittumaan. Siltikään en usko, että kyseisiin liikkeisiin enää palaan mikäli vain muualta löytyy hyviä tuotteita ja asiantuntevaa palvelua. Niistä puheen ollen olen saanut Petikon Nixi-keittiöistä oikein hyvän kuvan, mutta siitä lisää myöhemmin.