asuntokaupoilla

Punavuoren asunto ja pikku-Hoon ensimmäinen koti on nyt sitten myyty. Olo on samanaikaisesti iloinen ja haikea.  Aikaa asunnon tyhjentämiseen on vain kaksi viikkoa. Kuitenkaan ei oikeasti tunnu siltä, että täältä muutetaan pois. Ehkä se alkaa realisoitua sitä mukaan kun muuttolaatikot täyttyvät.

Asunnon myynnissä hurahti puoli vuotta. Paljon kauemmin kuin osasin odottaa. Laitoin kämpän myyntiin melkein itkua vääntäen, olihan tämä ollut unelma-asuntoni. Kuukausien kuluessa alkoi pikkuhiljaa hiipiä epätoivo siitä, että asunto ei menekään kaupaksi kun päivittäin tuli toinen toistaan huonompia uutisia Suomen ja Euroopan taloustilanteesta.

Se mitä tästä tuli opittua on, että välittäjällä on väliä. Tätä asuntoa kauppasi kolme välittäjää. Loka-marraskuun vaihteessa oltiin siinä tilanteessa, että irtisanoin välityssopimuksen numero kaksi. Suositusten perusteella otin asuntoani myymään Heidi Luumin. Alle viikossa ensitapaamisesta Heidin kanssa oli asuntoilmoitus uusine kuvineen netissä. Kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen minulla oli asunnostani kaksi tarjousta. Toinen niistä johti kauppaan ja tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään, että pitääkö tästä asunnosta oikeasti luopua. Voin siis lämpimästi suositella Heidiä mikäli etsit hyvää asuntovälittäjää.

Pakko kommentoida vielä tuota säätä. Huh, huh! Kaupantekotilaisuus oli aamupäivällä noin 700 metrin kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Puin pikku-Hoon paksuimpiin mahdollisimpiin tamineisiin, pakkasin hänet vaunujen suojaan ja lähdettiin matkaan. Hoolla oli vaunuissa hyvät oltavat, mutta mulla ei sitten niinkään. Lunta tuiskusi suoraan naamaan ja vaunut työntäminen kävi työstä. Perille päästiin naama märkänä ja ripsarit poskilla, mutta se ei onneksi kaupantekoa haitannut. Olin muuten tänään supertyytyväinen, että päädyimme ostamaan Mutsyt kunnon pyörillä eikä joitain pienipyöräisiä vaunuja.

Haikeeta tai ei, tämä poksautetaan auki illalla.