perjantai 30. marraskuuta 2012

asuntokaupoilla


Punavuoren asunto ja pikku-Hoon ensimmäinen koti on nyt sitten myyty. Olo on samanaikaisesti iloinen ja haikea.  Aikaa asunnon tyhjentämiseen on vain kaksi viikkoa. Kuitenkaan ei oikeasti tunnu siltä, että täältä muutetaan pois. Ehkä se alkaa realisoitua sitä mukaan kun muuttolaatikot täyttyvät.



Asunnon myynnissä hurahti puoli vuotta. Paljon kauemmin kuin osasin odottaa. Laitoin kämpän myyntiin melkein itkua vääntäen, olihan tämä ollut unelma-asuntoni. Kuukausien kuluessa alkoi pikkuhiljaa hiipiä epätoivo siitä, että asunto ei menekään kaupaksi kun päivittäin tuli toinen toistaan huonompia uutisia Suomen ja Euroopan taloustilanteesta.

Se mitä tästä tuli opittua on, että välittäjällä on väliä. Tätä asuntoa kauppasi kolme välittäjää. Loka-marraskuun vaihteessa oltiin siinä tilanteessa, että irtisanoin välityssopimuksen numero kaksi. Suositusten perusteella otin asuntoani myymään Heidi Luumin. Alle viikossa ensitapaamisesta Heidin kanssa oli asuntoilmoitus uusine kuvineen netissä. Kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen minulla oli asunnostani kaksi tarjousta. Toinen niistä johti kauppaan ja tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään, että pitääkö tästä asunnosta oikeasti luopua. Voin siis lämpimästi suositella Heidiä mikäli etsit hyvää asuntovälittäjää.

Pakko kommentoida vielä tuota säätä. Huh, huh! Kaupantekotilaisuus oli aamupäivällä noin 700 metrin kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Puin pikku-Hoon paksuimpiin mahdollisimpiin tamineisiin, pakkasin hänet vaunujen suojaan ja lähdettiin matkaan. Hoolla oli vaunuissa hyvät oltavat, mutta mulla ei sitten niinkään. Lunta tuiskusi suoraan naamaan ja vaunut työntäminen kävi työstä. Perille päästiin naama märkänä ja ripsarit poskilla, mutta se ei onneksi kaupantekoa haitannut. Olin muuten tänään supertyytyväinen, että päädyimme ostamaan Mutsyt kunnon pyörillä eikä joitain pienipyöräisiä vaunuja.

Haikeeta tai ei, tämä poksautetaan auki illalla. 


6 kommenttia:

  1. Onnea asuntokaupoista!!

    Mä olin edellistä asuntoa myydessä jo ihan varma että se ei mene ikinä kaupaksi kun oli ollut kolme näyttöä. Sitten se menikin eli ilmoituksen laatimisesta hyväksyttyyn tarjoukseen meni alle kuukausi... Olisin varmaan jo hyppinyt seinille kuuden kuukauden kohdilla. Varsinkin kun se sun asunto oli oikeasti kuvien perusteella niin unelma!!

    Haikeaa, mutta askel eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Näinhän se on, että eteenpäin. Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Ja tässä tapauksessa se on vielä konkreettisempi tuo ovivertaus.

      Poista
  2. Elämä muuttuu - haaveet muuttuu eli aika aikaa kutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin se menee. Olispa ollu vaan niin kiva pitää tää kaupunkiasuntona. Mutta sitä lottovoittoa ei tullut vaikka kuinka siihen uskoin.

      Poista
  3. Piin sanoin munkin piti kommentoida; aika aikaa kutakin! Mä olen myös haikeuteen ja nostalgisointiin taipuvainen ja tunnen haikeutta joskus ihan höpsöistäkin jutuista. Mutta asunnon myynti on sellainen että kyllä siitä voi vähän haikeutta tunteakin! Ja iloa myös, onneksi olkoon että kaupat loppujen lopuksi sujuivat hyvin. Ihmettelen minäkin kyllä näkemieni kuvien perusteella, että miten sitä ei ostettu ihan samantien. Mutta nyt, uutta kohti!

    Ja isot onnittelut vielä pienestä Hoosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Asunnon myyntiä ilmeisesti hidasti se, että tässä on aika paljon neliöitä (80) verrattuna huonelukuun (2). Aika moni, jotka haluavat nämä neliöt haluavat myös kolme huonetta. Lapsettomalle pariskunnallehan tämä on ihan täydellinen asunto. Ainakin mun mielestä. ;)

      Kivaa oli se, että asunnon ostanut pariskunta vaikutti siltä, että ovat ihan hirveän onnellisia saadessaan tästä kodin itselleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!