maanantai 24. joulukuuta 2012

lauantai 22. joulukuuta 2012

putkea, piuhaa ja betonia

Putkimiehet saapuivat viimeisenä mahdollisena hetkenä työnsä ääreen. Olimme laskeneet heille 4.- 5.12. ja maanantain 10.12. Urakoitsijan ilmoitus tarvittavasta ajasta oli n. yksi päivä joten käsitys oli että aikaa oli hyvinkin tarpeeksi.

Koska edelleenkin rakentamisessa kaikki pyörii putkiurakoitsijan tahdissa, urakoitsija ilmoitti, että he asentavat lämmitysputket raudoitusverkkoon ENNEN kuin verkko nostetaan ylös korokepalojen varaan. Ja koska urakoitsija ei hoitanut työtään ennen itsenäisyyspäivää vaan jätti sen viime tippaan ennen valua, se tarkoitti, että muiden oli raivattava aikataulustaan tilaa korokepalojen asentamiselle valua edeltävänä iltana. Arvatkaa tuliko lämmin kun laittoi korokepalan saman verkon alle jolla jo itse seisoi? Jotenkin fysiikan lakien vastaista!



Ohuesti vielä harmitti kun jotkut jo rakentaneet kertoivat laittaneensa korokepalat kiinni verkkoon jo ennen verkon asennusta verkon ollessa seinää vasten pystyssä! Lisäksi putkimiehet olivat särkeneet suihkutilaan tehdyn pienen laudoituksen, jonka oli tarkoitus jättää Unidrain-kaivolle tilaa. Nyt tila olisi täyttynyt valussa jos lattian tekijä ei olisi ollut joustava.
Lämmitysputkien osalta siis kaikki meni lopulta aikakin hyvin, mutta kokemus on kyllä opettanut että hereillä on oltava koko ajan.

Sähköurakoitsijakin oli  piipahtanut paikalla vetämässä paikalleen ne putket, jotka jäävät valun alle. Paikkasi siinä sivussa myös talotehtaan unohduksen kun eivät olleet laittaneet yhtään rasiaa makuuhuoneeseen.

Valu onnistui suunnilleen suunnitelmien mukaan tiistaina 11.12. Urakoitsija Jukka kävi itsenäisesti katsastamassa työmaan etukäteen ettei sitten valupäivänä tulisi ylläreitä. Hän myös tilasi tarvittavan määrän ja oikeanlaatuista betonia raksalle ja hoiti ryhmänsä kanssa työn valmiiksi.

Sen verran vaikeutta tuli, että viimeisintä pintakäsittelyä ei voinut lämpötilan takia tehdä vaan se jätettiin myöhemmin tehtäväksi. Tarpeellista määrää lämmityslaitteita ei voitu pitää päällä koska työmaasähkötaulussa oli vain yhdet 16A kolmivaihesulakkeet.



Betonia ei myöskään tilattu ihan tarpeeksi koska laatta olikin hieman paksumpi kuin piirustuksissa oli ajateltu. Eli olimme kärränneet tavaraa aivan liikaa pois. Kaivurimieshän laittoi tavaraa aika tavallakin liikaa sisään.

Myös pumppuautolla oli ollut ongelmia kun jokin vieras esine oli tukkinut pumpun ja se edellytti täyttökaukalon tyhjennystä. Pitänee katsoa, että lasku on tuolta osin kunnossa.

Mutta! Lattia on nyt valettu ja se on saatu kuivumaan niin että pakkanen ei ole päässyt sitä kiusaamaan. Nyt työ jatkuu ilmeisesti yläkerran eristämisellä niin että lämpö ei pääse sitä kautta karkaamaan.

Hieman harmittaa, että ilmat pilasivat lattian valmiiksi asti saamisen. Nyt joudumme odottamaan kevääseen, että näemme lopullisen tuloksen. 

tiistai 11. joulukuuta 2012

kiirettä pukkaa


Aika hektistä on ollut elämä viime aikoina. Jii käy töissä ja raksalla ja minä pakkaan kämppää kasaan ja hoidan erilaisia asioita kaupungilla. Nyt kun ollaan muuttamassa pois kaupungista tuntuu siltä, että kaikki mahdollinen pitäisi hoitaa alta pois. Ihan kun sitä ei tänne enää koskaan tulisi. Toisaalta miksi ihmeessä ne on tullut jätettyä tähän viime tippaan kun kuitenkin jo marraskuun alussa oli tiedossa, että lähtö tulee ennen joulua. Niin no, olenkin aina toiminut sen ”sananlaskun” mukaan, että älä tee tänään sitä minkä voit huomennakin jättää tekemättä.

Keittiökin tilattiin ja takan paikka päätettiin. Niistä vähän myöhemmin lisää. Nyt jännitetään huomista lattiavalua. Ei päästä edes heti paikalle tsekkaamaan lopputulosta. Pitää jännittää loppuviikkoon asti. Tuon valun yhteydessähän tehdään se lopullinen betonilattia, joten jännää on.

Tässä pari kuvaa noin viikon takaa. Sen jälkeen on ainakin putkimiehet käyneet laittamassa lattialämmitysputket (ja varmaan jotain muutakin).


 

maanantai 3. joulukuuta 2012

pakkauspuuhissa


Pakkaaminen on alkanut. Tässä kirjat. Huokaus... Olen miettinyt kirjoista luopumista, mutta en raaski. Jotenkin ne vaan on niin ihania. Katsotaan sitten jos kirjat ovat vielä pari vuotta Latoon muuton jälkeen näissä laatikoissa.


Jiin tavarat pakattiin ja vietiin varastoon jo kesällä. Tänne Punavuoreen ei hänen tavaroistaan tullut oikeastaan muuta kuin vaatteet, partakone ja sen sellaista. Olemme vuokranneet lisää varastotilaa ja sinne on tarkoitus viedä minun omaisuuteni. Väliaikaiskotiin lähtee vain pakolliset tavarat kuten vaatteet, Hoon kamat, tehosekoitin ja vissykone. Paikka on nimittäin sisustettu ihan astioita myöden.


Jännää miten tavaroita katoaa käsittämättömästi ja toisaalta tulee tehtyä yllätyslöytöjä. Yksi suuri mysteeri jo vuosien takaa on suosikkipussilakanani häviäminen. Joskus yli 10 vuotta sitten ostin kaksi Ivana Helsingin Teltta-printtistä pussilakanaa. Ne eivät olleet niitä Luhdan valmistamia, vaan sellaisia ihanan paksusta kankaasta tehtyä ja ne tuntuivat silloin isolta investoinnilta. Toinen niistä pussilakanoista vain katosi. Taivaan tuuliin. Pesin ja kuivasin silloin lakanat kotona. Mihin siis voi kadota pussilakana jos se ei koskaan lähdeä kotoa? Luulin, että se tulisi vastaan viimeistään silloin kun muutin edellisestä asunnostani (josta se siis katosi), mutta ei. Sitä ei ole missään.

Mulla on Citterio 98 -aterimet ja olen jostain syystä säilyttänyt niiden laatikot. Eilen ladoin kaikki aterimet noihin laatikoihin muuttoa varten ja huomasin, että neljä pikkulusikkaa on kadoksissa. Mihin ne sitten ovat joutuneet? Otan joskus ihan oikeita astioita piknikille mukaan, mutta niitä varten on vanhoja aterimia ja Citterioita ei ole päästetty kämpän ulkopuolelle. Muistan jo aikaa sitten ihmetelleeni, että miten niitä pikkulusikoita tuntui olevan niin vähän, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota.

Jotain on tähän mennessä löytynytkin vaikka läheskään kaikkien kaappien sisältöä ei ole vielä pakattu. Jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin on tungettu kaikenlaista, josta kuitenkin näkyvissä oli kahvipaketteja, äidinmaidonvastiketta sekä talouspaperia. Niiden takaa paljastuivat nämä. En tiedä miten ne ovat sinne joutuneet kun mulla kuitenkin on ”viinikaappi” vielä erikseen. Ollaan yritetty syödä ja juoda kaapit tyhjiksi ruuasta ja juomasta, mutta näiden kanssa taitaa tulla kiire jos ne meinaa tyhjentää ennen muuttoa.


Joo, ja sori taas tää kuvien laatu...

lauantai 1. joulukuuta 2012

selityksiä


Tässä yksi hyvä syy muuttaa maalle. Tosin näin viikonloppuna se ei haittaa, mutta työaamuna harmittaa rankasti. Maalla varmaan pärjää ilman nelivetoakin. Täällä ytimessä se on aika must. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin osa puhdistustyöstä oli jo tehty.











Lohdutukseksi sain Snö of Swedenin ystävämyynnistä tällaisen. Jii on sitä mieltä, että mun mieli on jotenkin järkkynyt kun valitsin keltaisen korun ja lisäksi vielä aikaisemmin tällä viikolla toimitettiin mun nettiostos: ruskeat talvikengät. Kertookohan nää värilliset ostokset henkisestä irtautumisesta kaupungista?! 






Ärsyttää nää huonot kuvat. Mulla ei ole kunnon kameraa ja pokkarinkin akkulaturi on kadoksissa. Käytössä tällä hetkellä vain kännykamera. Mikä olisi hyvä edullinen vähän parempi kamera, jota tällainen valokuvaustaidotonkin oppis suht helposti käyttämään?

Danish bootin kuva lainattu täältä.

perjantai 30. marraskuuta 2012

asuntokaupoilla


Punavuoren asunto ja pikku-Hoon ensimmäinen koti on nyt sitten myyty. Olo on samanaikaisesti iloinen ja haikea.  Aikaa asunnon tyhjentämiseen on vain kaksi viikkoa. Kuitenkaan ei oikeasti tunnu siltä, että täältä muutetaan pois. Ehkä se alkaa realisoitua sitä mukaan kun muuttolaatikot täyttyvät.



Asunnon myynnissä hurahti puoli vuotta. Paljon kauemmin kuin osasin odottaa. Laitoin kämpän myyntiin melkein itkua vääntäen, olihan tämä ollut unelma-asuntoni. Kuukausien kuluessa alkoi pikkuhiljaa hiipiä epätoivo siitä, että asunto ei menekään kaupaksi kun päivittäin tuli toinen toistaan huonompia uutisia Suomen ja Euroopan taloustilanteesta.

Se mitä tästä tuli opittua on, että välittäjällä on väliä. Tätä asuntoa kauppasi kolme välittäjää. Loka-marraskuun vaihteessa oltiin siinä tilanteessa, että irtisanoin välityssopimuksen numero kaksi. Suositusten perusteella otin asuntoani myymään Heidi Luumin. Alle viikossa ensitapaamisesta Heidin kanssa oli asuntoilmoitus uusine kuvineen netissä. Kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen minulla oli asunnostani kaksi tarjousta. Toinen niistä johti kauppaan ja tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään, että pitääkö tästä asunnosta oikeasti luopua. Voin siis lämpimästi suositella Heidiä mikäli etsit hyvää asuntovälittäjää.

Pakko kommentoida vielä tuota säätä. Huh, huh! Kaupantekotilaisuus oli aamupäivällä noin 700 metrin kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Puin pikku-Hoon paksuimpiin mahdollisimpiin tamineisiin, pakkasin hänet vaunujen suojaan ja lähdettiin matkaan. Hoolla oli vaunuissa hyvät oltavat, mutta mulla ei sitten niinkään. Lunta tuiskusi suoraan naamaan ja vaunut työntäminen kävi työstä. Perille päästiin naama märkänä ja ripsarit poskilla, mutta se ei onneksi kaupantekoa haitannut. Olin muuten tänään supertyytyväinen, että päädyimme ostamaan Mutsyt kunnon pyörillä eikä joitain pienipyöräisiä vaunuja.

Haikeeta tai ei, tämä poksautetaan auki illalla. 


tiistai 27. marraskuuta 2012

jouluperinne


Itse en ole ns. perinteistä joulua viettänyt vuosiin. Yleensä joulunpyhät ovat kuluneet Lapin lumilla ja välillä etelän lämmössä kaukana koto-Suomesta. Yhtä perinnettä olen kuitenkin jo pitkään pitänyt yllä. Osallistun joka joulu Joulupuu-keräykseen. Yleensä tulee aina kauhea hoppu ja vien lahjani keräykseen ihan viime tingassa, mutta yhtenäkään vuonna en tätä ole missannut sen jälkeen kun aloitin (en muista tarkkaan koska, mutta joskus vajaa 10 vuotta sitten).

Nuorkauppakamarit ympäri Suomea järjestävät Joulupuu-keräyksiä, joissa on tavoitteena kerätä lahjoja lapsille, jotka muuten jäisivät ilman joululahjaa. Täältä voit tarkastaa järjestetäänkö keräystä omassa kaupungissasi. Ymmärtääkseni useammalla nuorkauppakamarilla on Facebookissa omat joulupuu-sivunsa. Helsingin Joulupuu-keräyksen sivut löytyvät täältä.

Täällä Helsingissä lahjat jaetaan Helsingin sosiaaliviraston lastensuojelun  piirissä oleville lapsille. Ainakin viime vuonna kovin kysyntä oli teini-ikäisten lahjoille. Joulupuun sivuilta löytyy myös lahjavinkkejä, jos et itse keksi mitä pakettiin voisi laittaa.

Ideana on siis viedä valmiiksi paketoitu uusi lahja 0-17-vuotiaalle lapselle. Liitä pakettiin lappu, jossa on mahdollisimman tarkoin kuvattu paketin sisältö, jotta se osataan ohjata sopivalle lapselle. Helsingissä lahjat voi viedä Forumin keräyspisteeseen 8.12. alkaen. Joillain paikkakunnilla lahjoja otetaan jo nyt vastaan.

Haastan kaikki lukijat mukaan Joulupuu-keräykseen.

lauantai 24. marraskuuta 2012

kattotalkoot osa 2


Talkooporukkaa kokoontui taas lauantaiaamuna tontille. Vai pitäisikö alkaa jo puhua raksasta, eihän se enää pelkkä tontti ole. Pellitys saatiin lähes finaalin. Puuttumaan jäi molemmilta puolilta pieni kaistale peltiä. Peruspala on niihin liian leveä ja kunnollista leikkuuvälinettä ei tähän hätään löytynyt. Näiden lisäksi puuttuu vielä päätyräystäät ja harjapellit ennen kuin katto on täysin valmis.



Homma sujui oikein mallikkaasti ja säätkin suosivat. Kiitos taas paljon sekä tämän viikon että viime viikon talkooväelle.


Raavaitten miesten lisäksi meillä oli talkooapuna söpöjäkin ilmestyksiä.







perjantai 23. marraskuuta 2012

keittiöitä ja muuta


Jii otti iltapäivän vapaaksi töistä ja lähdimme pienelle rundille. En muista olemmeko täällä blogissa aikaisemmin maininneet, mutta meillä on Jiin kanssa tässä projektissa sellainen tehtävänjako, että kaikki mikä jää näkyviin on mun vastuulla ja ne mitkä eivät jää näkyviin on Jiin vastuulla. Olen siis toiminut päällepäsmärinä keittiösuunnittelussa. Tarjouksen olen pyytänyt kolmesta paikasta ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla aika tehdä päätöksiä.

Nixin Miranda, kuva:http://www.nixi.fi/fi/

Kaikissa kolmessa paikassa on keittiöt suunniteltu samanlaisiksi, jotta tarjouksien vertailu olisi mahdollisimman helppoa. Hintaeroa ei siis voi tulla siitä, että jossain keittiössä on enemmän kaappeja tai muita kilkkeitä. Tänään halusin esitellä Jiille millaisia ovimalleja olin valinnut ja millaisilta kunkin toimittajan kaapistojen mekanismit tuntuvat. Sen verran kun niistä nyt saa tuntumaa niitä keittiönäyttelyssä testatessa.

Nixin Miranda, kuva:http://www.nixi.fi/fi/

Tässä vaiheessa kaikissa tarjouksissa on tasona ohut valkoinen kivikomposiitti. Itse olin kääntymässä corianin puoleen ja Jii olisi halunnut kivitason. Olkoon kivikomposiitti sitten kompromissi. Olisi muuten kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä eri tasomateriaaleista. Tarjoukset on myös pyydetty Mielen koneilla.

Iskun Kuura-keittiö, kuva: http://www.iskukeittiot.fi


Kaikki kolme toimittajaa ovat luvanneet lähettää päivitetyt tarjouksensa ensi viikon alussa. Tarjouksen olen pyytänyt Puustellista, Nixistä ja Iskusta. Kaikista olisi tulossa vetimetön tummanharmaa tai musta keittiö. Mietin jossain vaiheessa, että olisin pyytänyt tarjouksen useammastakin paikasta, mutta on se niin aikaa vievää, että päätin kolmen riittävän. Näistä kolmesta varmasti löytyy meille se oikea keittiö.

Iskun Kuura-keittiö, kuva: http://www.iskukeittiot.fi

Keittiökauppavisiittien välissä kävimme tontilla treffaamassa vastaavaa mestaria. Vastaavalta tuli vihreää valoa eli kaikki näyttää tässä vaiheessa hienolta.

Reissuun mahtui vielä vierailu takkaliikkeessäkin. Takanpaikkaa ei siis edelleenkään ole päätetty... Olen vieläkin sitä mieltä, että sille ei hyvää paikkaa olekaan. Olen siis haaveillut ns. seinän sisällä olevasta takasta. Jos takka tulee siihen kohtaan mihin se Kannustalolla on piirretty, mutta takka laitettaisiin ns. seinän sisään, söisi se osan vaatehuoneesta. Meille on tulossa kiertoilmatakka ja tänään varmistui, että niissä syvyys on noin 500mm, ainakin niissä malleissa mitä me katselimme. Mikäli takkaa ei laiteta seinän sisään otamme varmaankin takan, jossa on luukku joko kahdella tai kolmella sivulla.  









Keittiöpäätös tehdään toivottavasti ensi viikolla ja tuo takanpaikkakin pitäisi pikaisesti päättää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä jatkuu huomenna kattotalkoot.

maanantai 19. marraskuuta 2012

pelti(ä) kiinni


Lauantaiaamu valkeni kello kahdeksan jälkeen ja työmaalle alkoi ilmestyä kattotalkooväkeä. Kun talon runko on suora ja kattoristikot tarkalleen pystysuorassa ja ruoteetkin noihin edellä mainittuihin nähden suorassa niin peltikaton asentaminen on helppoa. Timpuriryhmä oli esivalmistellut katon reunat niin että oli helppo lähteä liikkeelle heti aamusta ilman aikaa vievää mittailua ja suunnittelua.

Mukana olivat Jiin poika Iso Hoo ja serkku Aa, siskonmies Ee ja hänen kaverinsa Oo sekä Ärrän isä Koo. Ja Jii itte. Är ja pikku Hoo hoitivat ruokapuolen, jotta jaksettiin koko päivä.

Tästä se alkaa


Homma eteni hienosti, Classicin asennus on tehty helpoksi. Katto näyttää tosi upealta valmiina. Tosin vain toinen puoli saatiin valmiiksi. Vaikka työ eteni joutuisasti niin katto vaan on niin iso ja valoisa aika päivällä niin lyhyt, että noin kello neljän aikaan iltapäivällä oli todettava, että ihan valmiiksi tätä ei saada vaan on varattava toinen päivä lopputyötä varten. Tosin toisestakin lappeesta saatiin valmiiksi suunnilleen kolmasosa. Lisäksi kun väkeä oli noinkin paljon niin nostimme lopuista pelleistä katolle valmiiksi noin puolet.

Jos sää sallii niin ensi lauantaina voitaisiin kiinnittää loput pellit. Ei se työ vielä siihen lopu, päätyräystäille pitää saada pellit ja tietysti myös harjalle pellit. En päästä ketään katolle hiekkaisilla kengillä naarmuttamaan joten harjapellin kiinnittäjän kannattaa hankkia itselleen jarrusukat. (Iso Hoo??)

Ilmeisesti emme yritäkään saada kattoturvia enää tälle talvelle. Ollaan varovaisia putoavan lumen kanssa ja laitetaan turvajutut sekä kourut sitten keväällä. Ehkä Är on siihen mennessä päättänyt takan ja hormin paikan niin voidaan laittaa kulkusilta hormille oikeaan paikkaan katolla. ;)

Tässä vaiheessa on pääasia että kaikki sisällä olevat tilat saadaan varmasti suojaan vedeltä ja lumelta. Seuraavaksi keskitytään tiivistämään taloa niin, että aikanaan saadaan lämmöt päälle ja lämpö pysyy sisällä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

timpurointia


Työpari aloitti työmaalla sovitusti maanantaiaamulla. Alkuun piti järjestäytyä niin että heillä oli tiedossa työmaalle tuotu tavara, paikka johon voi lukita työkalut ja muu tärkeä. Itse työ alkoi hetikohta ja koska peltikaton tekotalkoot oli tulossa viikonlopuksi, oli luontevaa aloittaa katon päätyjen ja otsalautojen teosta. Sitä varten kannatti tehdä päätyihin kunnon telineet, jotka sitten aikanaan palvelevat myös ikkunan laudoittajaa ja viimein viimeistelymaalaukseen saakka.



Telineet olivat valmiit ja otsalaudat paikallaan sekä toinen pääty tehtynä viikonloppuun mennessä. Myös putkimies oli käynyt työmaalla puolen viikon paikkeilla, siis ihan sovitusti. Oli laittanut eristeen alle tulevat viemäröinnit paikalleen. Ihan sovitusti siis hoiti hommansa ja vaikka olimmekin omin voimin esikaivamassa kulkureittejä putkille niin jäi hänellekin vielä kaivamista. Jos saa valita niin mieluummin kaivan hienoa hiekkaa kuin tuota sepeliä. Siihen ei lapio uppoa sitten millään kun taas hiekkaan painelee lapiota ihan ilokseen. Tai melkein.

Nyt meille jäi enää niiden kaivantojen tukkiminen ja tasoitus. Pikkuhomma, mutta kai pitää joku kärryllinen sorasta viedä ulos, että putkien viemä tilavuus tulee kompensoitua. Muuten jää laatta kovin ohueksi. Kunhan timpurit pääsevät taas sisähommiin niin saamme vahvistettua lattiavalua joulukuun puoliväliin niin kuin toivoimmekin.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

synkronointia


Ruoteet ja aluskate oli kuin olikin ilmestyneet katolle torstain ja perjantain aikana. Vähän jäi huono omatunto kun en ehtinyt tätä työvaihetta ”valvomaan”. Työ kyllä näytti ammattimaisesti tehdyltä ja jäljetkin oli kohtuudella siivottu. Hyvä niin.


Lauantaina tavattiin nopeasti putkimies ja suunniteltiin viemäröintien runkolinjat. Pisin linja tulee olemaan n. 10 metriä kun kylppäri ja viemärin poistopää ovat talon vastakkaisissa nurkissa. Jos kaatoa pitää saada 2 cm metrille, niin putken toisen pään pitää olla 20 cm alempana kuin alkupää. Ja alkupääkin lähtee n. 10 cm syvältä. Ei kun kaivamaan.

Sunnuntaina poikkesimme toisen timpurin kanssa katsomassa paikat ja sopimassa mistä aloitetaan missäkin järjestyksessä. Timpurit aloittavat työnsä huomenna niin kuin aikaisemmin sovittu. Nyt olisi tärkeää saada synkattua sähkärin ja putkimiehen työt niin että timpureille riittää töitä ilman joutokäyntiä. Putkimies hieman huolettaa, koska hänestä on jäänyt jotenkin ylimielinen kuva ja tuntuu, että hänellä on käsitys että kaikki muut sovittavat aikataulunsa putkien mukaan. Ymmärrys kokonaisuudesta puuttuu. Tai halu ymmärtää. Toisaalta putkiurakka onkin talopaketin ja tontin jälkeen suurin kustannus, jos siihen lasketaan lämmitys- ja iv-järjestelmät. Nyt tietysti timpurit lukevat tätä ja tuumivat että niinhän sinä luulet ;).

Varasin lattiavalajan (Jukan, jonka työn jälkeä on käyty katsomassa Villa Luovassa) noin joulukuun puoliväliin. Siihen mennessä pitäisi onnistua nuo viemäröinnit, takan pohjan vahvistus (takan paikka ei ole vieläkään selvillä), valun alle tulevat käyttövesi- ja lämmitysputket sekä tarpeelliset sähköt. Eristys ja raudoitus vielä sopivaan väliin ja homman pitäisi olla betonia vaille valmis. Oman työn osuutta lisäämällä pystyy hieman nopeuttamaan noiden töiden valmistumista ja jos osoittautuu että valmistuukin reilusti ennen tuota suunniteltua valupäivää niin timpureille löytyy kyllä ulkotyötäkin, jos vain sää sallii.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

viimeinen pystytyspäivä


Päivä alkoi lumisateella ja lämpötilakin oli nollan vaiheilla. Onneksi lumisade loppui puolenpäivän aikoihin  ja loppupäivä olikin mitä parhain rakentamisen kannalta. Toivottavasti oli viimeinen kerta kun olohuoneeseen satoi lunta.


Kolmannelle pystytyspäivälle jäi viimeiset tuennat, suoruuksien tarkastukset ja liitoskohtien viimeistely. Myös yläpohjan palkkien nurjahdustuentakin kuului pystytysurakkaan. Paketin myyjä Petrikin poikkesi paikalla. Kerrattiin toimituksen sisältöä ja silmäiltiin pystytysryhmän työtä. Työ näytti hyvältä ja Vastaavakin hyväksyi työn laadun. Ei auttanut kuin laittaa nimi paperiin ja päästää timpuriporukka pitkälle kotimatkalle Himangalle. Kiiteltiin toisiamme lähtiessä. Hieman vielä jätteiden poistoa sisältä ja sorapinnan tasoitusta niin päästiin merkkaamaan huoneiden paikkoja putkimiestä varten.


Sovimme tapaamisen putkimiehen kanssa lauantaille niin päästään kaivamaan viemärit soran sisään. Tämä on jotain mitä en ymmärrä. Ehdotin putkiurakoitsijalle viemäriputkien asennusta silloin kun oltiin hiekkatasossa n. 20 cm alle nykyisen pinnan. Mielestäni olisi ollut yksinkertaista tukea putket oikeaan kaatoon hiekan päälle ja pudottaa varovasti radonsepeli päälle. Ei kai sopinut koska saattaa putki painua tai jotain vastaavaa. Nyt putket pitää kaivaa samaan sepeliin ja koska putkiurakkaan ei kuulunut kaivuutyöt, työ tietysti kuuluu tilaajalle. Raivostuttaa turha työ! No, ei niitä putkia niin paljoa ole ettei siitä selviäisi.


Huomenna tulee myyjä-Petrin pienryhmä Libellistä asentamaan aluskatteen ja ruoteet sekä tuulilaudat. Saamme viimeinkin sisätilat katon alle eikä sateet vetenä tai lumena enää pääse olohuoneeseen. Se miksi päädyttiin tilaamaan työ myyjän omalta yritykseltä on monimutkainen juttu, mutta sopiminen kävi helposti ja Petrin yrityksestä on jäänyt luotettava kuva. Hintakin oli kilpailukykyinen. Maanantaina tulee timpurit töihin, mutta siitä myöhemmin.

pystytyspäivät yks ja kaks


Ennakkoilmoituksen mukaisesti aamuseitsemältä tontilla olivat talon pystyttäjät, iso nosturi kuljettajineen sekä kaksi täyspitkää Kannuksen moduuliyhdistelmää. Niin ja uninen Jii sekä apupoika iso-Hoo. Nosturin puomi näkyi kaukaa katsellessa isojen mäntyjen yläpuolella. Aluksi purettiin nuppikuormat, joissa oli pääasiassa levyjä ja sekalaista puutavaraa. Sillä aikaa pystyttäjätimpurit tarkistusmittasivat perustukset ja kiinnittivät alaohjauspuut. Perustuksen mitoista ei tullut suurempaa huomauttamista. Mitat kyllä oli tarkastettu niin moneen kertaan, että ei saanutkaan olla huomautettavaa, mutta silti ohuesti pelotti, oliko sittenkään kaikki piirustukset oikein luettu. Kyllä oli. Yhden kerran timpurit kylläkin mittasivat sokkelin leveyttä ja totesivat sen oleva 3 cm liian leveä! Arvatkaa pelästyinkö? Samalla sama kaveri huomasikin etukäteen rapatun sokkelin joka kasvatti sokkelia joka suuntaan n. 1,5 cm. Huhhuh!



Kaverit olivat kyllä ammattimiehiä, ei yhtään turhaa liikettä, kaikki asiat etenivät joutuisasti ja keskustelu oli koko ajan leppoisaa. Ei silti, kyllä nosturimieskin osasi asiansa. Hän sanoi, että harvemmin on yhtä tilavaa tonttia tavaran laskemiseksi. Tasaista lääniä riittääkin, nosturin ulottuvuus alkoi enemmänkin asettaa rajoja tavaran sijoittelulle. Tosi hyvin saatiin kaikki sijoitettua Ladon lähiympäristöön.
 

Rekkojen nupit tyhjenivät nopeasti ja toista tyhjennettäessä toinen kävi hakemassa kärryn peräänsä ja vuorollaan sompaili yhdistelmän nosturin viereen. Kärrystä nousi vielä vähän tarvikkeita ja nyt jo yläpäätyjen elementit. Kärry numero kaksi olikin sitten jo haastavampi saada nosturin kylkeen. Sadekin oli varmaan hieman pehmentänyt pientä ylämäkeä, jota pitkin täysi kärry piti tyhjällä nupilla työntää, mutta oletus oli että kun ensimmäinen yhdistelmä nousi vaivattomasti tontille tuota tietä pitkin niin miksei sitten toinen? Ja olihan sieltä tuotu myös koko tontin sorat ja muu aiempi tavara. Maallikkona näytti myös siltä, että tämä jälkimmäinen kuski oli hieman varovaisempi tai ei ainakaan ihan niin osaava kuin tuo eka.




Joka tapauksessa muutaman tunnin yrittämisen jälkeen nuppi oli liukunut pieneen ojaan niin, että sitä ei enää uskaltanut omin voimin liikuttaa. Liittymä oli pehmennyt niin, että ei enää kannattanut yrittääkään tällä tavalla. Apuun saatiin paikallinen maanviljelijä traktorikaivurilla. Miljoonat kiitokset hänelle! Kaveri veti auton ojasta helposti ja sitten vielä yritettiin vetää kärryä traktorilla samalla kun auto työnsi kärryä toisesta päästä. Ei onnistunut nytkään. Päädyttiin vetämään kärry etuperin tontille, irrottaa kärry veturista ja siirtää se sivuun valmiille autotallin pohjalla (taas oli etua isosta pihasta). Traktorilla saatiin sitten vedettyä kärry riittävän lähelle nosturia. Näin saatiin kulumaan ne ainoat neljä sateetonta tuntia tuosta maanantaista. Kaikki varsinainen pystytystyö tehtiinkin sitten vähintään kohtuullisessa sateessa. Hienoa seurata toisen peruutusyrityksiä poutasäässä. Saimme lisäksi monta hyvää ystävää naapurustosta kun joutuivat odottamaan eri pitkiä aikoja rekan tukkiman liittymän molemmin puolin.


Nyt päästiin viimein nostamaan ensimmäiset elementit paikalleen. Työ kävi nopeasti ja talo nousi ihan silmissä. Yhteensä kuusi elementtiä paikalleen niin alakerran ulkoseinät olivat paikallaan. Näytti hyvältä kun ulkopaneeli oli jo pohjavärissä ja ikkunatkin olivat paikallaan. Ensimmäisen päivän jälkeen Ladosta oli koottuna nuo ulkoseinät ja kantavat väliseinät, tai siis niiden rungot. Jii ja iso-Hoo peittelivät vielä arimmat tavarat sitä varten hankituilla peitteillä. Niiden paikallaan pysyminen pitää muistaa vielä varmistaa syksyn kuluessa.

Toinen päivä oli työn puolesta parempi, mutta ilmojen puolesta vieläkin huonompi kuin ensimmäinen. Etelä-Suomen ensimmäinen räntäsade osui tietysti juuri tälle viikolle. Ilmeisesti Kannustalon suojaukset ovat kuitenkin niin riittäviä, että haitta jää ainoastaan pystytykseen eikä rakenteet kostu näin helposti.



Toisen päivän saldona oli seinien suoruuden varmistus ja niiden lisätuenta. Saimme muuten kiitosta kunnon juuripaaluista joita oli upotettu n. 10 kappaletta rakennuksen sisään täytön yhteydessä. Paalut ovat todella tukevasti paikallaan ja niihin on hyvä ankkuroida seinien vinotuet. Miten ne paalut saadaan aikanaan pois onkin sitten toinen juttu.

Samoin toisena päivänä saatiin yläpohjan palkit ja kaikki kattoristikot paikoilleen. Myös päätykolmiot pudotettiin omiin koloihinsa. Niissä näkyi hienosti valmistajan mittatarkkuus, kun nosturi laski päädyn oikeaan kohtaan niin timpuri napautti kevyesti vasarallaan ohjauspuuhun niin elementti laskeutui siististi paikalleen. Hienoa! Vastaava mestarikin kävi seuraamassa pystytystä ja antoi puoltavan äänensä toiminnalle.

Kolmanteen päivään eli huomiseen jääkin sitten ristikoiden lisätuenta ja muu viimeistely pystytyksen osalta. Sitten jäljelle jääkin pystytyksen hyväksyminen ja vastaanotto. Näillä näkymin pystytyksen voi hyväksyä luottavaisin mielin.


maanantai 5. marraskuuta 2012

nyt se tuli

Tänä aamuna seitsemältä saapui tontille pari rekkaa Lato mukanaan. Päivän päätteeksi seiniäkin on jo pystyssä. Kuvat on kamerassa ja kamera (toivottavasti) tontilla.

Huomenna kuvia ja juttua ekasta pystytyspäivästä. Ohessa maistiaisiksi yksi kännykkäkuva.


perjantai 26. lokakuuta 2012

takkapohdintoja

Nyt pitäisi pikaisesti päättää takan paikka. Takka oli tarkoitus laittaa sille paikalle mihin se on alkuperäisessä pohjapiirustuksessa piirretty. Tosin sillä muutoksella, että makkarin, vaatehuoneen ja kylppärin seinää olisi siirretty parikymmentä senttiä ruokailu-olohuonetilaan päin ja takka olisi vienyt osan vaatehuoneesta. Päällepäin olisi siis näyttänyt siltä kuin takka olisi seinän sisällä. Niin kuin alla olevassa kuvassa, joka on Kannustalon katalogista. Kuva on Ladon suunnittelijan Ulla Koskisen omasta kodista. 




Vasta viikko sitten tajusin, että jos tämä skenaario toteutetaan niin olkkari-ruokailutilaan ei tule yhtään pitkää tyhjää seinää. Yhdellä seinällä on takka, kahdella on ikkunat lattiaan asti ja neljännellä käynti keittiöön ja eteiseen. Tämän lisäksi telkkari tulisi sijoittaa melkeinpä heti takan viereen ja sekään idea ei innosta.

Ensin mietimme takan siirtämistä samalla seinällä jompaankumpaan päähän. Sekään ajatus ei lopulta kantanut. Jos takka olisi makuuhuoneen oven vieressä tulisi tv-taso ruokailutilan puolelle. Jos takka tulisi toiseen päähän seinää, kylppäriä vasten, ei takka näkyisi varsinaisen olohuoneen puolelle, ainoastaan ruokailutilaan.




Seuraavaksi mietittiin sitä vaihtoehtoa, että keittiön ja olkkarin välinen aukko laitettaisiin umpeen ja takka tulisi eteistä vastaiselle seinälle. Tämäkin hylättiin sillä keittiöstä tulisi ilman toista oviaukkoa liian ahtaan tuntuinen. Mietittiin sitäkin, että aukko jätettäisiin ja takka laitettaisiin seinälle niin, että se itse takkasydän olisi eteisen kaappien paikalla. Tämä veisi eteisen säilytystilan ja ei olisi siis kovinkaan järkevä ratkaisu. Sen lisäksi takka olisi aika syrjässä ja sitä ei näkyisi ruokailutilan puolelle juurikaan.


Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on sellainen, jossa takka tulisi suurin piirtein keskelle ruokailutila-olohuoneyhdistelmää, siihen kohtaan jossa huonekorkeus vaihtuu tuplakorkeudeksi (kuvassa viiva ja katkoviiva). Mutta olisiko se paras heti keittiön seinän vieressä (keittiön ja ruokailutilan välissä tosiaan on seinä, ei vain saareke) vai keskemmällä huonetta. Tässä vaihtoehdossa joudun luopumaan haaveestani saada ”seinän sisäinen takka”, mutta ei kai muutakaan  vaihtoehtoa ole. Keskelle huonetta laitettaessa takka voisi olla joko sellainen, jossa luukku on molemmilla puolilla ja sen läpi voi katsoa tai sitten ns. kulmatakka, jossa on kahdella seinällä kulman molemmin puolin luukku.

Löytyykö lukijoilta ajatuksia takan sijoittamisesta? Nyt tarvittaisiin hyviä neuvoja.