vihreää

En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, mutta mulla on lähes aina ollut viherkasveja. Pääasiassa huonolla menestyksellä. Olen suunnitellut, että Latoon tulee paljon viherkasveja ja tällä kertaa ihan oikeasti huolehdin niistä. Vaihdan multia, kastelen tarpeeksi mutten liikaa ja teen mitä kasvien hoitamiseen nyt sitten tarvitaankaan.

Lotta Agatonin koti, kuva Emmas designblogg

Meille tulee todennäköisesti aika simppeli ja väritön sisustus. Viherkasvit toisivat kivasti kodikkuutta. Nyt näyttää siltä, että tätä pläniä pitää lykätä vuosi tai kaksi. Pikku-Hoo on viime aikoina osoittanut suurta mielenkiintoa isoäidin kasveja kohtaan. Heti kun silmä välttää on kaveri kurkottamassa kukkia kohden ja jos saa niistä kiinni, menee lehdet välittömästi suuhun. Tässä siis kärsii kasvi ja mahdollisesti poika kun suurinta osaa sisäkasveista ei kai ole tarkoitettu syötäväksi. Ensin voisi kasvattaa vaikka pelkkiä yrttejä. Niissäkin on toki se riski, että tyyppi vetää koko yrtti/purkkikompleksin päällensä.

kuva Pinterest/Emmas designblogg

Sain muuten joululahjaksi tällaisen ihanan Kekkilän Vihervalon. Se on vielä paketissa ja otetaan käyttöön vasta Ladossa. 

kuva Kekkilän

Haaveilen myös viherseinästä. Törmäsin sellaiseen ensimmäisen kerran viime kesänä Tampereen asuntomessuilla. Se löytyi Casa Forte -talosta, jossa oli kaikkea muutakin ihanaa. Bongasin viherseiniä myös Habitaressa. Siellä sain kuulla myös seinän hinnan, joka hirvitti. En muista enää kuinka paljon se oli, mutta ei tainnut tonni per neliö riittää tuollaisessa oven kokoisessa systeemissä. Ja neliöhinta tietenkin nousee mitä pienempi ala on kyseessä. Siinä vaiheessa seinät olikin suunniteltu lähinnä julkisiin tiloihin ja kuluttajille suunnattu versio oli vasta tekeillä. Mikä mahtaa olla tällä hetkellä tilanne? Onkohan markkinoilla jo kuluttajaystävällisempi versio, noin niin kuin hinnan puolesta. Tai mitenköhän tällaisen tekeminen kotikonstein onnistuisi?

kuva Tampereen asuntomessujen sivuilta