pakkauspuuhissa

Pakkaaminen on alkanut. Tässä kirjat. Huokaus... Olen miettinyt kirjoista luopumista, mutta en raaski. Jotenkin ne vaan on niin ihania. Katsotaan sitten jos kirjat ovat vielä pari vuotta Latoon muuton jälkeen näissä laatikoissa.

Jiin tavarat pakattiin ja vietiin varastoon jo kesällä. Tänne Punavuoreen ei hänen tavaroistaan tullut oikeastaan muuta kuin vaatteet, partakone ja sen sellaista. Olemme vuokranneet lisää varastotilaa ja sinne on tarkoitus viedä minun omaisuuteni. Väliaikaiskotiin lähtee vain pakolliset tavarat kuten vaatteet, Hoon kamat, tehosekoitin ja vissykone. Paikka on nimittäin sisustettu ihan astioita myöden.

Jännää miten tavaroita katoaa käsittämättömästi ja toisaalta tulee tehtyä yllätyslöytöjä. Yksi suuri mysteeri jo vuosien takaa on suosikkipussilakanani häviäminen. Joskus yli 10 vuotta sitten ostin kaksi Ivana Helsingin Teltta-printtistä pussilakanaa. Ne eivät olleet niitä Luhdan valmistamia, vaan sellaisia ihanan paksusta kankaasta tehtyä ja ne tuntuivat silloin isolta investoinnilta. Toinen niistä pussilakanoista vain katosi. Taivaan tuuliin. Pesin ja kuivasin silloin lakanat kotona. Mihin siis voi kadota pussilakana jos se ei koskaan lähdeä kotoa? Luulin, että se tulisi vastaan viimeistään silloin kun muutin edellisestä asunnostani (josta se siis katosi), mutta ei. Sitä ei ole missään.

Mulla on Citterio 98 -aterimet ja olen jostain syystä säilyttänyt niiden laatikot. Eilen ladoin kaikki aterimet noihin laatikoihin muuttoa varten ja huomasin, että neljä pikkulusikkaa on kadoksissa. Mihin ne sitten ovat joutuneet? Otan joskus ihan oikeita astioita piknikille mukaan, mutta niitä varten on vanhoja aterimia ja Citterioita ei ole päästetty kämpän ulkopuolelle. Muistan jo aikaa sitten ihmetelleeni, että miten niitä pikkulusikoita tuntui olevan niin vähän, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota.

Jotain on tähän mennessä löytynytkin vaikka läheskään kaikkien kaappien sisältöä ei ole vielä pakattu. Jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin on tungettu kaikenlaista, josta kuitenkin näkyvissä oli kahvipaketteja, äidinmaidonvastiketta sekä talouspaperia. Niiden takaa paljastuivat nämä. En tiedä miten ne ovat sinne joutuneet kun mulla kuitenkin on ”viinikaappi” vielä erikseen. Ollaan yritetty syödä ja juoda kaapit tyhjiksi ruuasta ja juomasta, mutta näiden kanssa taitaa tulla kiire jos ne meinaa tyhjentää ennen muuttoa.

Joo, ja sori taas tää kuvien laatu...

asuntokaupoilla

Punavuoren asunto ja pikku-Hoon ensimmäinen koti on nyt sitten myyty. Olo on samanaikaisesti iloinen ja haikea.  Aikaa asunnon tyhjentämiseen on vain kaksi viikkoa. Kuitenkaan ei oikeasti tunnu siltä, että täältä muutetaan pois. Ehkä se alkaa realisoitua sitä mukaan kun muuttolaatikot täyttyvät.

Asunnon myynnissä hurahti puoli vuotta. Paljon kauemmin kuin osasin odottaa. Laitoin kämpän myyntiin melkein itkua vääntäen, olihan tämä ollut unelma-asuntoni. Kuukausien kuluessa alkoi pikkuhiljaa hiipiä epätoivo siitä, että asunto ei menekään kaupaksi kun päivittäin tuli toinen toistaan huonompia uutisia Suomen ja Euroopan taloustilanteesta.

Se mitä tästä tuli opittua on, että välittäjällä on väliä. Tätä asuntoa kauppasi kolme välittäjää. Loka-marraskuun vaihteessa oltiin siinä tilanteessa, että irtisanoin välityssopimuksen numero kaksi. Suositusten perusteella otin asuntoani myymään Heidi Luumin. Alle viikossa ensitapaamisesta Heidin kanssa oli asuntoilmoitus uusine kuvineen netissä. Kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen minulla oli asunnostani kaksi tarjousta. Toinen niistä johti kauppaan ja tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään, että pitääkö tästä asunnosta oikeasti luopua. Voin siis lämpimästi suositella Heidiä mikäli etsit hyvää asuntovälittäjää.

Pakko kommentoida vielä tuota säätä. Huh, huh! Kaupantekotilaisuus oli aamupäivällä noin 700 metrin kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Puin pikku-Hoon paksuimpiin mahdollisimpiin tamineisiin, pakkasin hänet vaunujen suojaan ja lähdettiin matkaan. Hoolla oli vaunuissa hyvät oltavat, mutta mulla ei sitten niinkään. Lunta tuiskusi suoraan naamaan ja vaunut työntäminen kävi työstä. Perille päästiin naama märkänä ja ripsarit poskilla, mutta se ei onneksi kaupantekoa haitannut. Olin muuten tänään supertyytyväinen, että päädyimme ostamaan Mutsyt kunnon pyörillä eikä joitain pienipyöräisiä vaunuja.

Haikeeta tai ei, tämä poksautetaan auki illalla. 

punavuoren helmi

Ou jee, isännöitsijäntodistus asunnostani on viimein saapunut! Sekin tosin vasta tiukan puhelinkeskustelun jälkeen, mutta tärkeintä on, että asuntoni saadaan nyt oikeasti myyntiin. Toisaalta toivoin, että isännöitsijäntodistusta ei ikinä tulisikaan, niin en joutuisi luopumaan rakkaasta asunnostani. Jännää miten asuntoon voi kiintyä niin kovasti. Toisaalta onhan se mun koti ja kotihan on tunnetusti paras paikka olla.

Olen yrittänyt tsempata itseäni miettimällä huonoja puolia keskusta-asumisessa. Parkkipaikan puutekaan ei enää sellainen ole koska sain oman paikan pari vuotta sitten 5½ vuoden (!) jonottamisen jälkeen. Huonoa siinä tosin on se, että se on erittäin ahtaalla sisäpihalla. Jos kaikkien naapuriruutujen autot ovat parkissa, on omaa autoa lähes mahdotonta saada ulos. Ainakin tulee siinä vekslaamisessa lämmin.

        

Asun kävelykadun varrella ja ainoa reitti autopaikalleni menee sitä pitkin. Aina välillä sitä saa osakseen kaikenlaisia käsimerkkejä ja tientukkimista kun ihmiset ottavat asiakseen kouluttaa ”väärin” ajavaa, vaikka ajo pihoihin on sallittua. Onneksi suurin osa ihmisistä käyttäytyy ihan hienosti, mutta mukaan mahtuu jengiä joka lähtöön. Näistä ”kouluttajista” ei omalla kotikadulla tarvitse enää maalle muuton jälkeen välittää eikä myöskään roska- tai lastausautoista, jotka välillä blokkaavat kapeammat kadut kokonaan. Eikä keravalaisista tientukkijoista, jotka eivät osaa ajaa keskustassa. Tosin hyvin pian olen itsekin ”keravalainen”. Yritän sitten muistaa ymmärtää kiireistä kaupunkilaista, joka vilkuttelee mulle valoja tai antaa äänimerkkiä miettiessäni pitikö nyt tästä kadunkulmasta kääntyä vai ei.

Maalle muuttamisessa hienoa on tietenkin myös se, että auton voi ajaa ihan oven eteen ja nostaa kauppakassit, matkatavarat ja muut painavat kantamukset suoraan sisälle raahaamatta niitä ensin portaita pitkin kolmea kerrosta. Maalla voi laulaa Singstaria yömyöhään tarvitsematta välittää naapureista. Maalla on oma piha ja ulos aamukahville voi mennä vaikka yöpaidassa, tai halutessaan ilmankin sitä. Maalla on pienempi todennäköisyys sille, että joku on omassa kotipihassasi pomppinut konepeltisi täysin ruttuun ja potkaissut sivupelin rikki. Maalla ei haise pissa sunnuntaiaamuisin portin pielessä, tai jos haiseekin niin syyllinen löytyy todennäköisesti omasta kodista. Kyllä maalla on mukavaa.

Keskusta-asumisen hyviä puolia en tietenkään ala nyt listaamaan, mutta ne varmasti tulevat mieleen viimeistään silloin kun huomaa sunnuntai-iltana kahdeksalta, että Vihdissä ei ole edes kylän ainoa pizzeria auki. 

Asuntoni myynti-ilmoitus löytyy täältä. 


Alla kuvia nykyisestä asunnostani. Osa kuvista on Crapen sivuilta ja osa minun ottamiani. Kuvaus ei näköjään ole vahvimpia puoliani. Pitää treenata.

olohuone

olohuone

olohuone

makuuhuone, ovi vaatehuoneeseen ja keittiöön

makuuhuone

makuuhuone

makuuhuone

keittiö

keittiö

keittiö

keittiö

vaatehuone, ovi keittiöön

vaatehuone

eteinen

eteinen, näkymä keittiöön

kylpyhuone

rappukäytävä

porttikongi

pohjapiirros

rivitalokolmio myynnissä

Jiin kämppä on sitten myynnissä, on ollut jo noin viikon päivät. Hyväkuntoinen 80 m2 rivitalokolmio Veikkolasta siis tarjolla.

  

 

Asunnon myynti-ilmoitus ja lisää kuvia löytyy täältä.

Kiinteistövälittäjäni ei edelleenkään ole saanut isännöitsijäntodistusta omasta asunnostani ja näin ollen asuntoani ei ole voitu laittaa myyntiin. Taloyhtiön velkaosuuden laskenta on yli kolme kuukautta vanha ja paikalla ei ole henkilöä joka sen osaisi laskea. Omaan asuntooni ei velkaosuutta kohdistu ja välittäjälle olisi tässä vaiheessa kelvannut taloyhtiön lainan joulukuun tiedot, mutta isännöintitoimisto kieltäytyy toimittamatta edes allekirjoittamatonta dokumenttia. Mielestäni aika kohtuutonta, että 100 euron paperia joutuu odottamaan näin kauan. Ensi viikolla välittäjäni on sitten lomamatkalla, joten saa nähdä koska asuntoilmoitus saadaan oikotielle ja muihin nettipalveluihin.