Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!
Tässä meidän väliaikaiskoti.
maanantai 24. joulukuuta 2012
lauantai 22. joulukuuta 2012
putkea, piuhaa ja betonia
Putkimiehet saapuivat viimeisenä mahdollisena hetkenä työnsä ääreen. Olimme laskeneet heille 4.- 5.12. ja maanantain 10.12. Urakoitsijan ilmoitus tarvittavasta ajasta oli n. yksi päivä joten käsitys oli että aikaa oli hyvinkin tarpeeksi.
Koska edelleenkin rakentamisessa kaikki pyörii putkiurakoitsijan tahdissa, urakoitsija ilmoitti, että he asentavat lämmitysputket raudoitusverkkoon ENNEN kuin verkko nostetaan ylös korokepalojen varaan. Ja koska urakoitsija ei hoitanut työtään ennen itsenäisyyspäivää vaan jätti sen viime tippaan ennen valua, se tarkoitti, että muiden oli raivattava aikataulustaan tilaa korokepalojen asentamiselle valua edeltävänä iltana. Arvatkaa tuliko lämmin kun laittoi korokepalan saman verkon alle jolla jo itse seisoi? Jotenkin fysiikan lakien vastaista!
Ohuesti vielä harmitti kun jotkut jo rakentaneet kertoivat laittaneensa korokepalat kiinni verkkoon jo ennen verkon asennusta verkon ollessa seinää vasten pystyssä! Lisäksi putkimiehet olivat särkeneet suihkutilaan tehdyn pienen laudoituksen, jonka oli tarkoitus jättää Unidrain-kaivolle tilaa. Nyt tila olisi täyttynyt valussa jos lattian tekijä ei olisi ollut joustava.
Lämmitysputkien osalta siis kaikki meni lopulta aikakin hyvin, mutta kokemus on kyllä opettanut että hereillä on oltava koko ajan.
Sähköurakoitsijakin oli piipahtanut paikalla vetämässä paikalleen ne putket, jotka jäävät valun alle. Paikkasi siinä sivussa myös talotehtaan unohduksen kun eivät olleet laittaneet yhtään rasiaa makuuhuoneeseen.
Valu onnistui suunnilleen suunnitelmien mukaan tiistaina 11.12. Urakoitsija Jukka kävi itsenäisesti katsastamassa työmaan etukäteen ettei sitten valupäivänä tulisi ylläreitä. Hän myös tilasi tarvittavan määrän ja oikeanlaatuista betonia raksalle ja hoiti ryhmänsä kanssa työn valmiiksi.
Sen verran vaikeutta tuli, että viimeisintä pintakäsittelyä ei voinut lämpötilan takia tehdä vaan se jätettiin myöhemmin tehtäväksi. Tarpeellista määrää lämmityslaitteita ei voitu pitää päällä koska työmaasähkötaulussa oli vain yhdet 16A kolmivaihesulakkeet.
Betonia ei myöskään tilattu ihan tarpeeksi koska laatta olikin hieman paksumpi kuin piirustuksissa oli ajateltu. Eli olimme kärränneet tavaraa aivan liikaa pois. Kaivurimieshän laittoi tavaraa aika tavallakin liikaa sisään.
Myös pumppuautolla oli ollut ongelmia kun jokin vieras esine oli tukkinut pumpun ja se edellytti täyttökaukalon tyhjennystä. Pitänee katsoa, että lasku on tuolta osin kunnossa.
Mutta! Lattia on nyt valettu ja se on saatu kuivumaan niin että pakkanen ei ole päässyt sitä kiusaamaan. Nyt työ jatkuu ilmeisesti yläkerran eristämisellä niin että lämpö ei pääse sitä kautta karkaamaan.
Hieman harmittaa, että ilmat pilasivat lattian valmiiksi asti saamisen. Nyt joudumme odottamaan kevääseen, että näemme lopullisen tuloksen.
tiistai 11. joulukuuta 2012
kiirettä pukkaa
Aika hektistä on ollut elämä viime aikoina.
Jii käy töissä ja raksalla ja minä pakkaan kämppää kasaan ja hoidan erilaisia
asioita kaupungilla. Nyt kun ollaan muuttamassa pois kaupungista tuntuu siltä,
että kaikki mahdollinen pitäisi hoitaa alta pois. Ihan kun sitä ei tänne enää
koskaan tulisi. Toisaalta miksi ihmeessä ne on tullut jätettyä tähän viime
tippaan kun kuitenkin jo marraskuun alussa oli tiedossa, että lähtö tulee ennen
joulua. Niin no, olenkin aina toiminut sen ”sananlaskun” mukaan, että älä tee
tänään sitä minkä voit huomennakin jättää tekemättä.
Keittiökin tilattiin ja takan paikka
päätettiin. Niistä vähän myöhemmin lisää. Nyt jännitetään huomista lattiavalua.
Ei päästä edes heti paikalle tsekkaamaan lopputulosta. Pitää jännittää
loppuviikkoon asti. Tuon valun yhteydessähän tehdään se lopullinen
betonilattia, joten jännää on.
Tässä pari kuvaa noin viikon takaa. Sen jälkeen on ainakin
putkimiehet käyneet laittamassa lattialämmitysputket (ja varmaan jotain
muutakin).


maanantai 3. joulukuuta 2012
pakkauspuuhissa
Pakkaaminen on alkanut. Tässä kirjat.
Huokaus... Olen miettinyt kirjoista luopumista, mutta en raaski. Jotenkin ne
vaan on niin ihania. Katsotaan sitten jos kirjat ovat vielä pari vuotta Latoon
muuton jälkeen näissä laatikoissa.
Jiin tavarat pakattiin ja vietiin varastoon jo
kesällä. Tänne Punavuoreen ei hänen tavaroistaan tullut oikeastaan muuta kuin
vaatteet, partakone ja sen sellaista. Olemme vuokranneet lisää varastotilaa ja
sinne on tarkoitus viedä minun omaisuuteni. Väliaikaiskotiin lähtee vain
pakolliset tavarat kuten vaatteet, Hoon kamat, tehosekoitin ja vissykone.
Paikka on nimittäin sisustettu ihan astioita myöden.
Jännää miten tavaroita katoaa
käsittämättömästi ja toisaalta tulee tehtyä yllätyslöytöjä. Yksi suuri mysteeri
jo vuosien takaa on suosikkipussilakanani häviäminen. Joskus yli 10 vuotta
sitten ostin kaksi Ivana Helsingin Teltta-printtistä pussilakanaa. Ne eivät olleet niitä
Luhdan valmistamia, vaan sellaisia ihanan paksusta kankaasta tehtyä ja ne
tuntuivat silloin isolta investoinnilta. Toinen niistä pussilakanoista vain
katosi. Taivaan tuuliin. Pesin ja kuivasin silloin lakanat kotona. Mihin siis
voi kadota pussilakana jos se ei koskaan lähdeä kotoa? Luulin, että se tulisi vastaan viimeistään silloin kun
muutin edellisestä asunnostani (josta se siis katosi), mutta ei. Sitä ei ole
missään.
Mulla on Citterio 98 -aterimet ja olen jostain
syystä säilyttänyt niiden laatikot. Eilen ladoin kaikki aterimet noihin
laatikoihin muuttoa varten ja huomasin, että neljä pikkulusikkaa on kadoksissa.
Mihin ne sitten ovat joutuneet? Otan joskus ihan oikeita astioita piknikille
mukaan, mutta niitä varten on vanhoja aterimia ja Citterioita ei ole päästetty
kämpän ulkopuolelle. Muistan jo aikaa sitten ihmetelleeni, että miten niitä
pikkulusikoita tuntui olevan niin vähän, mutta en kiinnittänyt siihen sen
kummempaa huomiota.
Jotain on tähän mennessä löytynytkin vaikka
läheskään kaikkien kaappien sisältöä ei ole vielä pakattu. Jääkaapin
yläpuolella olevaan kaappiin on tungettu kaikenlaista, josta kuitenkin
näkyvissä oli kahvipaketteja, äidinmaidonvastiketta sekä talouspaperia. Niiden
takaa paljastuivat nämä. En tiedä miten ne ovat sinne joutuneet kun mulla
kuitenkin on ”viinikaappi” vielä erikseen. Ollaan yritetty syödä ja juoda
kaapit tyhjiksi ruuasta ja juomasta, mutta näiden kanssa taitaa tulla kiire jos
ne meinaa tyhjentää ennen muuttoa.
Joo, ja sori taas tää kuvien laatu...
lauantai 1. joulukuuta 2012
selityksiä
Tässä yksi hyvä syy muuttaa maalle. Tosin näin
viikonloppuna se ei haittaa, mutta työaamuna harmittaa rankasti. Maalla varmaan
pärjää ilman nelivetoakin. Täällä ytimessä se on aika must. Harmi kun en
tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin osa puhdistustyöstä oli jo tehty.
Lohdutukseksi sain Snö of Swedenin
ystävämyynnistä tällaisen. Jii on sitä mieltä, että mun mieli on jotenkin
järkkynyt kun valitsin keltaisen korun ja lisäksi vielä aikaisemmin tällä
viikolla toimitettiin mun nettiostos: ruskeat talvikengät. Kertookohan nää
värilliset ostokset henkisestä irtautumisesta kaupungista?!
Ärsyttää nää huonot kuvat. Mulla ei ole kunnon kameraa ja pokkarinkin akkulaturi on kadoksissa. Käytössä tällä hetkellä vain kännykamera. Mikä olisi hyvä edullinen vähän parempi kamera, jota tällainen valokuvaustaidotonkin oppis suht helposti käyttämään?
Danish bootin kuva lainattu täältä.
perjantai 30. marraskuuta 2012
asuntokaupoilla
Punavuoren asunto ja pikku-Hoon ensimmäinen koti on nyt sitten myyty. Olo on samanaikaisesti
iloinen ja haikea. Aikaa asunnon
tyhjentämiseen on vain kaksi viikkoa. Kuitenkaan ei oikeasti tunnu siltä, että
täältä muutetaan pois. Ehkä se alkaa realisoitua sitä mukaan kun muuttolaatikot
täyttyvät.
Asunnon myynnissä hurahti puoli vuotta. Paljon
kauemmin kuin osasin odottaa. Laitoin kämpän myyntiin melkein itkua vääntäen,
olihan tämä ollut unelma-asuntoni. Kuukausien kuluessa alkoi pikkuhiljaa hiipiä
epätoivo siitä, että asunto ei menekään kaupaksi kun päivittäin tuli toinen
toistaan huonompia uutisia Suomen ja Euroopan taloustilanteesta.
Se mitä tästä tuli opittua on, että
välittäjällä on väliä. Tätä asuntoa kauppasi kolme välittäjää. Loka-marraskuun
vaihteessa oltiin siinä tilanteessa, että irtisanoin välityssopimuksen numero
kaksi. Suositusten perusteella otin asuntoani myymään Heidi Luumin. Alle viikossa ensitapaamisesta Heidin kanssa oli asuntoilmoitus uusine kuvineen netissä.
Kaksi päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen minulla oli asunnostani kaksi
tarjousta. Toinen niistä johti kauppaan ja tässä sitä nyt ollaan ja
ihmetellään, että pitääkö tästä asunnosta oikeasti luopua. Voin siis lämpimästi suositella Heidiä mikäli etsit hyvää asuntovälittäjää.
Pakko kommentoida vielä tuota säätä. Huh, huh!
Kaupantekotilaisuus oli aamupäivällä noin 700 metrin kävelymatkan päässä meiltä
kotoa. Puin pikku-Hoon paksuimpiin mahdollisimpiin tamineisiin, pakkasin hänet
vaunujen suojaan ja lähdettiin matkaan. Hoolla oli vaunuissa hyvät oltavat,
mutta mulla ei sitten niinkään. Lunta tuiskusi suoraan naamaan ja vaunut
työntäminen kävi työstä. Perille päästiin naama märkänä ja ripsarit poskilla,
mutta se ei onneksi kaupantekoa haitannut. Olin muuten tänään supertyytyväinen,
että päädyimme ostamaan Mutsyt kunnon pyörillä eikä joitain pienipyöräisiä
vaunuja.
Haikeeta tai ei, tämä poksautetaan auki
illalla.
tiistai 27. marraskuuta 2012
jouluperinne
Itse en ole ns. perinteistä joulua viettänyt
vuosiin. Yleensä joulunpyhät ovat kuluneet Lapin lumilla ja välillä etelän
lämmössä kaukana koto-Suomesta. Yhtä perinnettä olen kuitenkin jo pitkään pitänyt yllä. Osallistun joka joulu Joulupuu-keräykseen. Yleensä tulee aina
kauhea hoppu ja vien lahjani keräykseen ihan viime tingassa, mutta yhtenäkään
vuonna en tätä ole missannut sen jälkeen kun aloitin (en muista tarkkaan koska,
mutta joskus vajaa 10 vuotta sitten).
Nuorkauppakamarit ympäri Suomea järjestävät
Joulupuu-keräyksiä, joissa on tavoitteena kerätä lahjoja lapsille, jotka muuten jäisivät ilman joululahjaa. Täältä voit tarkastaa järjestetäänkö keräystä omassa kaupungissasi. Ymmärtääkseni
useammalla nuorkauppakamarilla on Facebookissa omat joulupuu-sivunsa. Helsingin Joulupuu-keräyksen sivut löytyvät täältä.

Ideana on siis viedä valmiiksi paketoitu uusi
lahja 0-17-vuotiaalle lapselle. Liitä pakettiin lappu, jossa on
mahdollisimman tarkoin kuvattu paketin sisältö, jotta se osataan ohjata
sopivalle lapselle. Helsingissä lahjat voi viedä Forumin keräyspisteeseen 8.12.
alkaen. Joillain paikkakunnilla lahjoja otetaan jo nyt vastaan.
Haastan kaikki lukijat mukaan
Joulupuu-keräykseen.
lauantai 24. marraskuuta 2012
kattotalkoot osa 2
Talkooporukkaa kokoontui taas lauantaiaamuna
tontille. Vai pitäisikö alkaa jo puhua raksasta, eihän se enää pelkkä tontti
ole. Pellitys saatiin lähes finaalin. Puuttumaan jäi molemmilta puolilta pieni
kaistale peltiä. Peruspala on niihin liian leveä ja kunnollista
leikkuuvälinettä ei tähän hätään löytynyt. Näiden lisäksi puuttuu vielä
päätyräystäät ja harjapellit ennen kuin katto on täysin valmis.
Homma sujui oikein mallikkaasti ja säätkin
suosivat. Kiitos taas paljon sekä tämän viikon että viime viikon talkooväelle.
perjantai 23. marraskuuta 2012
keittiöitä ja muuta
Jii otti iltapäivän vapaaksi töistä ja
lähdimme pienelle rundille. En muista olemmeko täällä blogissa aikaisemmin
maininneet, mutta meillä on Jiin kanssa tässä projektissa sellainen
tehtävänjako, että kaikki mikä jää näkyviin on mun vastuulla ja ne mitkä eivät
jää näkyviin on Jiin vastuulla. Olen siis toiminut päällepäsmärinä
keittiösuunnittelussa. Tarjouksen olen pyytänyt kolmesta paikasta ja nyt alkaa
pikkuhiljaa olla aika tehdä päätöksiä.
![]() |
Nixin Miranda, kuva:http://www.nixi.fi/fi/ |
Kaikissa kolmessa paikassa on keittiöt suunniteltu samanlaisiksi, jotta tarjouksien vertailu olisi mahdollisimman helppoa. Hintaeroa ei siis voi tulla siitä, että jossain keittiössä on enemmän kaappeja tai muita kilkkeitä. Tänään halusin esitellä Jiille millaisia ovimalleja olin valinnut ja millaisilta kunkin toimittajan kaapistojen mekanismit tuntuvat. Sen verran kun niistä nyt saa tuntumaa niitä keittiönäyttelyssä testatessa.
![]() |
Nixin Miranda, kuva:http://www.nixi.fi/fi/ |
Tässä vaiheessa kaikissa tarjouksissa on
tasona ohut valkoinen kivikomposiitti. Itse olin kääntymässä corianin puoleen
ja Jii olisi halunnut kivitason. Olkoon kivikomposiitti sitten kompromissi.
Olisi muuten kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä eri tasomateriaaleista. Tarjoukset
on myös pyydetty Mielen koneilla.
![]() |
Iskun Kuura-keittiö, kuva: http://www.iskukeittiot.fi |
Kaikki kolme toimittajaa ovat luvanneet
lähettää päivitetyt tarjouksensa ensi viikon alussa. Tarjouksen olen pyytänyt
Puustellista, Nixistä ja Iskusta. Kaikista olisi tulossa vetimetön tummanharmaa
tai musta keittiö. Mietin jossain vaiheessa, että olisin pyytänyt tarjouksen
useammastakin paikasta, mutta on se niin aikaa vievää, että päätin kolmen
riittävän. Näistä kolmesta varmasti löytyy meille se oikea keittiö.
![]() |
Iskun Kuura-keittiö, kuva: http://www.iskukeittiot.fi |
Keittiökauppavisiittien välissä kävimme
tontilla treffaamassa vastaavaa mestaria. Vastaavalta tuli vihreää valoa eli
kaikki näyttää tässä vaiheessa hienolta.
Reissuun mahtui vielä vierailu
takkaliikkeessäkin. Takanpaikkaa ei siis edelleenkään ole päätetty... Olen
vieläkin sitä mieltä, että sille ei hyvää paikkaa olekaan. Olen siis haaveillut
ns. seinän sisällä olevasta takasta. Jos takka tulee siihen kohtaan mihin se
Kannustalolla on piirretty, mutta takka laitettaisiin ns. seinän sisään, söisi
se osan vaatehuoneesta. Meille on tulossa kiertoilmatakka ja tänään varmistui,
että niissä syvyys on noin 500mm, ainakin niissä malleissa mitä me katselimme.
Mikäli takkaa ei laiteta seinän sisään otamme varmaankin takan, jossa on luukku
joko kahdella tai kolmella sivulla.
Keittiöpäätös tehdään toivottavasti ensi
viikolla ja tuo takanpaikkakin pitäisi pikaisesti päättää.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä jatkuu
huomenna kattotalkoot.
maanantai 19. marraskuuta 2012
pelti(ä) kiinni
Lauantaiaamu valkeni kello kahdeksan jälkeen ja
työmaalle alkoi ilmestyä kattotalkooväkeä. Kun talon runko on suora ja
kattoristikot tarkalleen pystysuorassa ja ruoteetkin noihin edellä mainittuihin
nähden suorassa niin peltikaton asentaminen on helppoa. Timpuriryhmä oli
esivalmistellut katon reunat niin että oli helppo lähteä liikkeelle heti
aamusta ilman aikaa vievää mittailua ja suunnittelua.
Mukana olivat Jiin poika Iso Hoo ja serkku Aa,
siskonmies Ee ja hänen kaverinsa Oo sekä Ärrän isä Koo. Ja Jii itte. Är ja
pikku Hoo hoitivat ruokapuolen, jotta jaksettiin koko päivä.
![]() |
Tästä se alkaa |
Homma eteni hienosti, Classicin asennus on tehty
helpoksi. Katto näyttää tosi upealta valmiina. Tosin vain toinen puoli saatiin
valmiiksi. Vaikka työ eteni joutuisasti niin katto vaan on niin iso ja valoisa
aika päivällä niin lyhyt, että noin kello neljän aikaan iltapäivällä oli todettava,
että ihan valmiiksi tätä ei saada vaan on varattava toinen päivä lopputyötä varten.
Tosin toisestakin lappeesta saatiin valmiiksi suunnilleen kolmasosa. Lisäksi
kun väkeä oli noinkin paljon niin nostimme lopuista pelleistä katolle valmiiksi
noin puolet.
Jos sää sallii niin ensi lauantaina voitaisiin
kiinnittää loput pellit. Ei se työ vielä siihen lopu, päätyräystäille
pitää saada pellit ja tietysti myös harjalle pellit. En päästä ketään katolle
hiekkaisilla kengillä naarmuttamaan joten harjapellin kiinnittäjän kannattaa
hankkia itselleen jarrusukat. (Iso Hoo??)

Tässä vaiheessa on pääasia että kaikki sisällä
olevat tilat saadaan varmasti suojaan vedeltä ja lumelta. Seuraavaksi
keskitytään tiivistämään taloa niin, että aikanaan saadaan lämmöt päälle ja
lämpö pysyy sisällä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
timpurointia
Työpari aloitti työmaalla sovitusti
maanantaiaamulla. Alkuun piti järjestäytyä niin että heillä oli tiedossa
työmaalle tuotu tavara, paikka johon voi lukita työkalut ja muu tärkeä. Itse
työ alkoi hetikohta ja koska peltikaton tekotalkoot oli tulossa viikonlopuksi,
oli luontevaa aloittaa katon päätyjen ja otsalautojen teosta. Sitä varten
kannatti tehdä päätyihin kunnon telineet, jotka sitten aikanaan palvelevat myös
ikkunan laudoittajaa ja viimein viimeistelymaalaukseen saakka.

Telineet olivat valmiit ja otsalaudat paikallaan
sekä toinen pääty tehtynä viikonloppuun mennessä. Myös putkimies oli käynyt
työmaalla puolen viikon paikkeilla, siis ihan sovitusti. Oli laittanut eristeen
alle tulevat viemäröinnit paikalleen. Ihan sovitusti siis hoiti hommansa ja
vaikka olimmekin omin voimin esikaivamassa kulkureittejä putkille niin jäi
hänellekin vielä kaivamista. Jos saa valita niin mieluummin kaivan hienoa
hiekkaa kuin tuota sepeliä. Siihen ei lapio uppoa sitten millään kun taas
hiekkaan painelee lapiota ihan ilokseen. Tai melkein.
Nyt meille jäi enää niiden kaivantojen tukkiminen
ja tasoitus. Pikkuhomma, mutta kai pitää joku kärryllinen sorasta viedä ulos,
että putkien viemä tilavuus tulee kompensoitua. Muuten jää laatta kovin
ohueksi. Kunhan timpurit pääsevät taas sisähommiin niin saamme vahvistettua
lattiavalua joulukuun puoliväliin niin kuin toivoimmekin.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
synkronointia
Ruoteet ja aluskate oli kuin olikin ilmestyneet
katolle torstain ja perjantain aikana. Vähän jäi huono omatunto kun en ehtinyt
tätä työvaihetta ”valvomaan”. Työ kyllä näytti ammattimaisesti tehdyltä ja jäljetkin
oli kohtuudella siivottu. Hyvä niin.
Lauantaina tavattiin nopeasti putkimies ja
suunniteltiin viemäröintien runkolinjat. Pisin linja tulee olemaan n. 10 metriä
kun kylppäri ja viemärin poistopää ovat talon vastakkaisissa nurkissa. Jos
kaatoa pitää saada 2 cm metrille, niin putken toisen pään pitää olla 20 cm
alempana kuin alkupää. Ja alkupääkin lähtee n. 10 cm syvältä. Ei kun kaivamaan.
Sunnuntaina poikkesimme toisen timpurin kanssa
katsomassa paikat ja sopimassa mistä aloitetaan missäkin järjestyksessä. Timpurit aloittavat työnsä huomenna niin kuin aikaisemmin sovittu. Nyt
olisi tärkeää saada synkattua sähkärin ja putkimiehen työt niin että
timpureille riittää töitä ilman joutokäyntiä. Putkimies hieman huolettaa, koska
hänestä on jäänyt jotenkin ylimielinen kuva ja tuntuu, että hänellä on käsitys
että kaikki muut sovittavat aikataulunsa putkien mukaan. Ymmärrys
kokonaisuudesta puuttuu. Tai halu ymmärtää. Toisaalta putkiurakka onkin
talopaketin ja tontin jälkeen suurin kustannus, jos siihen lasketaan lämmitys-
ja iv-järjestelmät. Nyt tietysti timpurit lukevat tätä ja tuumivat että niinhän
sinä luulet ;).
Varasin lattiavalajan (Jukan, jonka työn jälkeä on
käyty katsomassa Villa Luovassa) noin joulukuun
puoliväliin. Siihen mennessä pitäisi onnistua nuo viemäröinnit, takan pohjan
vahvistus (takan paikka ei ole vieläkään selvillä), valun alle tulevat
käyttövesi- ja lämmitysputket sekä tarpeelliset sähköt. Eristys ja raudoitus
vielä sopivaan väliin ja homman pitäisi olla betonia vaille valmis. Oman työn
osuutta lisäämällä pystyy hieman nopeuttamaan noiden töiden valmistumista ja
jos osoittautuu että valmistuukin reilusti ennen tuota suunniteltua valupäivää
niin timpureille löytyy kyllä ulkotyötäkin, jos vain sää sallii.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
viimeinen pystytyspäivä
Päivä alkoi lumisateella ja lämpötilakin oli nollan vaiheilla. Onneksi lumisade loppui puolenpäivän aikoihin ja loppupäivä olikin mitä parhain rakentamisen kannalta. Toivottavasti oli viimeinen kerta kun olohuoneeseen satoi lunta.
Kolmannelle pystytyspäivälle jäi viimeiset tuennat, suoruuksien tarkastukset ja liitoskohtien viimeistely. Myös yläpohjan palkkien nurjahdustuentakin kuului pystytysurakkaan. Paketin myyjä Petrikin poikkesi paikalla. Kerrattiin toimituksen sisältöä ja silmäiltiin pystytysryhmän työtä. Työ näytti hyvältä ja Vastaavakin hyväksyi työn laadun. Ei auttanut kuin laittaa nimi paperiin ja päästää timpuriporukka pitkälle kotimatkalle Himangalle. Kiiteltiin toisiamme lähtiessä. Hieman vielä jätteiden poistoa sisältä ja sorapinnan tasoitusta niin päästiin merkkaamaan huoneiden paikkoja putkimiestä varten.
Sovimme tapaamisen putkimiehen kanssa lauantaille niin päästään kaivamaan viemärit soran sisään. Tämä on jotain mitä en ymmärrä. Ehdotin putkiurakoitsijalle viemäriputkien asennusta silloin kun oltiin hiekkatasossa n. 20 cm alle nykyisen pinnan. Mielestäni olisi ollut yksinkertaista tukea putket oikeaan kaatoon hiekan päälle ja pudottaa varovasti radonsepeli päälle. Ei kai sopinut koska saattaa putki painua tai jotain vastaavaa. Nyt putket pitää kaivaa samaan sepeliin ja koska putkiurakkaan ei kuulunut kaivuutyöt, työ tietysti kuuluu tilaajalle. Raivostuttaa turha työ! No, ei niitä putkia niin paljoa ole ettei siitä selviäisi.
Huomenna tulee myyjä-Petrin pienryhmä Libellistä asentamaan aluskatteen ja ruoteet sekä tuulilaudat. Saamme viimeinkin sisätilat katon alle eikä sateet vetenä tai lumena enää pääse olohuoneeseen. Se miksi päädyttiin tilaamaan työ myyjän omalta yritykseltä on monimutkainen juttu, mutta sopiminen kävi helposti ja Petrin yrityksestä on jäänyt luotettava kuva. Hintakin oli kilpailukykyinen. Maanantaina tulee timpurit töihin, mutta siitä myöhemmin.
pystytyspäivät yks ja kaks
Ennakkoilmoituksen mukaisesti aamuseitsemältä tontilla
olivat talon pystyttäjät, iso nosturi kuljettajineen sekä kaksi täyspitkää
Kannuksen moduuliyhdistelmää. Niin ja uninen Jii sekä apupoika iso-Hoo.
Nosturin puomi näkyi kaukaa katsellessa isojen mäntyjen yläpuolella. Aluksi
purettiin nuppikuormat, joissa oli pääasiassa levyjä ja sekalaista puutavaraa.
Sillä aikaa pystyttäjätimpurit tarkistusmittasivat perustukset ja kiinnittivät
alaohjauspuut. Perustuksen mitoista ei tullut suurempaa huomauttamista. Mitat
kyllä oli tarkastettu niin moneen kertaan, että ei saanutkaan olla
huomautettavaa, mutta silti ohuesti pelotti, oliko sittenkään kaikki
piirustukset oikein luettu. Kyllä oli. Yhden kerran timpurit kylläkin
mittasivat sokkelin leveyttä ja totesivat sen oleva 3 cm liian leveä! Arvatkaa
pelästyinkö? Samalla sama kaveri huomasikin etukäteen rapatun sokkelin joka
kasvatti sokkelia joka suuntaan n. 1,5 cm. Huhhuh!
Kaverit olivat kyllä ammattimiehiä, ei yhtään
turhaa liikettä, kaikki asiat etenivät joutuisasti ja keskustelu oli koko ajan
leppoisaa. Ei silti, kyllä nosturimieskin osasi asiansa. Hän sanoi, että
harvemmin on yhtä tilavaa tonttia tavaran laskemiseksi. Tasaista lääniä
riittääkin, nosturin ulottuvuus alkoi enemmänkin asettaa rajoja tavaran
sijoittelulle. Tosi hyvin saatiin kaikki sijoitettua Ladon lähiympäristöön.
Rekkojen nupit tyhjenivät nopeasti ja toista
tyhjennettäessä toinen kävi hakemassa kärryn peräänsä ja vuorollaan sompaili
yhdistelmän nosturin viereen. Kärrystä nousi vielä vähän tarvikkeita ja nyt jo
yläpäätyjen elementit. Kärry numero kaksi olikin sitten jo haastavampi saada
nosturin kylkeen. Sadekin oli varmaan hieman pehmentänyt pientä ylämäkeä, jota
pitkin täysi kärry piti tyhjällä nupilla työntää, mutta oletus oli että kun
ensimmäinen yhdistelmä nousi vaivattomasti tontille tuota tietä pitkin niin
miksei sitten toinen? Ja olihan sieltä tuotu myös koko tontin sorat ja muu
aiempi tavara. Maallikkona näytti myös siltä, että tämä jälkimmäinen kuski oli
hieman varovaisempi tai ei ainakaan ihan niin osaava kuin tuo eka.
Joka tapauksessa muutaman tunnin yrittämisen
jälkeen nuppi oli liukunut pieneen ojaan niin, että sitä ei enää uskaltanut
omin voimin liikuttaa. Liittymä oli pehmennyt niin, että ei enää kannattanut
yrittääkään tällä tavalla. Apuun saatiin paikallinen maanviljelijä
traktorikaivurilla. Miljoonat kiitokset hänelle! Kaveri veti auton ojasta
helposti ja sitten vielä yritettiin vetää kärryä traktorilla samalla kun auto
työnsi kärryä toisesta päästä. Ei onnistunut nytkään. Päädyttiin vetämään kärry
etuperin tontille, irrottaa kärry veturista ja siirtää se sivuun valmiille
autotallin pohjalla (taas oli etua isosta pihasta). Traktorilla saatiin sitten
vedettyä kärry riittävän lähelle nosturia. Näin saatiin kulumaan ne ainoat
neljä sateetonta tuntia tuosta maanantaista. Kaikki varsinainen pystytystyö
tehtiinkin sitten vähintään kohtuullisessa sateessa. Hienoa seurata toisen
peruutusyrityksiä poutasäässä. Saimme lisäksi monta hyvää ystävää naapurustosta
kun joutuivat odottamaan eri pitkiä aikoja rekan tukkiman liittymän molemmin
puolin.
Nyt päästiin viimein nostamaan ensimmäiset
elementit paikalleen. Työ kävi nopeasti ja talo nousi ihan silmissä. Yhteensä
kuusi elementtiä paikalleen niin alakerran ulkoseinät olivat paikallaan. Näytti
hyvältä kun ulkopaneeli oli jo pohjavärissä ja ikkunatkin olivat paikallaan.
Ensimmäisen päivän jälkeen Ladosta oli koottuna nuo ulkoseinät ja kantavat
väliseinät, tai siis niiden rungot. Jii ja iso-Hoo peittelivät vielä arimmat
tavarat sitä varten hankituilla peitteillä. Niiden paikallaan pysyminen pitää
muistaa vielä varmistaa syksyn kuluessa.
Toinen päivä oli työn puolesta parempi, mutta
ilmojen puolesta vieläkin huonompi kuin ensimmäinen. Etelä-Suomen ensimmäinen
räntäsade osui tietysti juuri tälle viikolle. Ilmeisesti Kannustalon suojaukset
ovat kuitenkin niin riittäviä, että haitta jää ainoastaan pystytykseen eikä
rakenteet kostu näin helposti.
Toisen päivän saldona oli seinien suoruuden
varmistus ja niiden lisätuenta. Saimme muuten kiitosta kunnon juuripaaluista
joita oli upotettu n. 10 kappaletta rakennuksen sisään täytön yhteydessä.
Paalut ovat todella tukevasti paikallaan ja niihin on hyvä ankkuroida seinien
vinotuet. Miten ne paalut saadaan aikanaan pois onkin sitten toinen juttu.
Samoin toisena päivänä saatiin yläpohjan palkit ja
kaikki kattoristikot paikoilleen. Myös päätykolmiot pudotettiin omiin
koloihinsa. Niissä näkyi hienosti valmistajan mittatarkkuus, kun nosturi laski
päädyn oikeaan kohtaan niin timpuri napautti kevyesti vasarallaan ohjauspuuhun
niin elementti laskeutui siististi paikalleen. Hienoa! Vastaava mestarikin kävi
seuraamassa pystytystä ja antoi puoltavan äänensä toiminnalle.
Kolmanteen päivään eli huomiseen jääkin sitten ristikoiden lisätuenta ja muu viimeistely pystytyksen osalta. Sitten jäljelle jääkin pystytyksen hyväksyminen ja vastaanotto. Näillä näkymin pystytyksen voi hyväksyä luottavaisin mielin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)