kuulumisia

Blogi on elänyt hiljaiseloa sillä välin kun me olemme asettautuneet uuteen kotiimme. Kolme ekaa viikkoa meni siinä kun täällä vielä ravasi jos jonkinlaista työmiestä, oli mm. putkaria, sähkäriä ja maalaria. Jii palasi töihin ja minä Hoon kanssa yritin purkaa loppuja laatikoita. Lähinnä se meni niin, että minä laitoin tavaroita kaappiin ja Hoo repi ne ulos ja sama uudestaan ja uudestaan.

Hoon yksivuotissynttäreitä juhlittiin pari viikkoa sitten. Paniikin avustamana saimme paikat suurinpiirtein kuntoon juuri ennen juhlia. Ja meni tosiaan niin hilkulle, että mulla jäi tukka föönaamatta, naama laittamatta ja päivänsankarillekaan ei muistettu vaihtaa juhlavaatteita päälle. No, sepä ei menoa haitannut.

Vanheimpainvapaa päättyi ja kesälomat tuli pidettyä. Jäin elokuun alusta hoitovapaalle eli töihinpaluu siirtyy mun osalta. Jii on jo kuukauden päivät istunut konttorilla. Välillä kyllä mietityttää oliko tuo hoitovapaa sittenkään ihan oikea ratkaisu. Sen verran hurjaa meininkiä meillä on, että en meinaa aina pysyä perässä.

Olemme havahtuneet siihen, että osa meidän materiaali- ja kalustevalinnoista ei ole ideaalisia kun talossa asuu aktiivinen ja utelias taapero. Valkoinen lattia on ihan pahin. Se ei ole ikinä puhdas. Hoo on onnistunut myös hakkaamaan kattilankansilla ja vastaavilla useammasta kohdasta maalia pois (sellaisia ihan pieniä jälkiä, mutta selviä jälkiä kuitenkin). Betoluxin pitäisi aika hyvin iskut kestää, mutta tässä pitävyyttä heikentänee se epäonnistunut litium-silikaattikäsittely. Tarkoitus on tehdä pieniä paikkamaalauksia jahka ehditään/jaksetaan.

Lattiassa on sekin huono puoli, että siihen saa tosi helposti lasikipot ja –kupit rikki. Itse en oikein tykkää säilyttää ruokaa muoviastioissa (enkä muutenkaan muovista kauheasti tykkää), joten erilaiset säilytysastiat on meillä pääasiassa lasia. Ja melkein kaiken kuivatavaran laitan niihin lasipurkkeihin. Tästähän ei hyvää seuraa. Lasipurkit + vetimettömät keittiökaappien ovet + taapero = lasinsirpaleita.

Eipä tosiaan tullut mieleen keittiötä valitessa, että elämä olisi paljon helpompaa jos ne keittiön kaappien ovet saisi jotenkin ”lukittua”. Jos jollain on hyviä vinkkejä vetimettömien ovien lukitsemisesta, niin tieto otetaan ilolla vastaan. Sekin luksusidea, että kahvinkeitin ja muut rumat kodinkoneet ovat piilossa ulosvedettävässä kaapissa, on toistaiseksi vesittynyt. Kahvia on mahdotonta keittää ellei sitten seiso koko ajan keitintä vahtimassa. Keitin siirtynee kodinhoitohuoneeseen ainakin seuraavan vuoden ajaksi.

Tilanne on siis se, että meillä on koko ajan likainen lattia, joka on täynnä keittiötarvikkeita, duplopalikoita sekä tyhjiä juomatölkkejä ja –pulloja. Yöksi ne yleensä siivotaan pois, mutta sama tilanne on päällä viimeistään seuraavaana päivänä lounasaikaan. Yritän lohduttautua sillä, että tämä on väliaikaista.



 

Näiden ämpäreiden/tynnyreiden olisi tarkoitus olla osa kierrätysjärjestelmäämme, mutta ratkaisu ei tällä hetkellä oikein toimi. Tänne laitetut pullot, lasipurkit ja kartongit tuppaavat löytymään pitkin lattioita.

Rikkaimuri on ostettu ja robotti-imuri on tilauksessa ja saapuu toivottavasti heti ensi viikon alussa. Oliskohan markkinoilla myös robottilattiapesureita? Ton mun ellipsipöydän kuusisakarainen pöydänjalka on osoittautunut myös ihan hirveeksi. Niiden sakaroiden väliin kun saa niin ihanasti heiteltyä kaikkea kaurapuurosta mustikoihin. Tuota pöytäähän olisi saanut ihan myös neljällä jalalla, mutta eipä tullut silloin muutama vuosi sitten mieleen kun pöydän ostin, että niistä sakaroista ja niiden välistä saa monta kertaa päivässä hinkata irti erilaisia ruoka-aineita. Uusi, isompi pöytä on joka tapauksessa tarkoitus ostaa, joten kaipa tästäkin ongelmasta jossain vaiheessa päästään.

Tällaista meille. Ilmeisesti aivan normaalia lapsiperhearkea, mutta jotenkin tää tilanne tuli kuitenkin vähän niin kuin puskista. Niin, ja vaikka oltaisiin tämä aikaisemmin hiffattu niin siitä huolimatta oltaisiin todennäköisesti päädytty samoihin ratkaisuihin kun ne nyt vaan on niin kivoja ja nopeastiahan tuo lapsi tuosta kasvaa. Kasvaahan?!

Jotta tästä kotiäidin avautumisesta ei tulisi väärää kuvaa niin mainittakoon tähän loppuun, että kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä uuteen kotiimme. Melkein joka ilta ihastellaan, että onpas meillä kiva koti.

Edit: Samalla kun minä postasin tätä tekstiä kehitteli Jii lukitussysteemin keittiön laatikoihin. Toimii ainakin toistaiseksi ja ratkaisuksi riittää yksi Vihdin Sanomat per laatikko. Jipii!

 

Ja tilanne kierrätyskeskuksessa tällä hetkellä. Pulloja ja kartonkeja ei näkyvissä, koska ne on siirretty terdelle...

 

maalaustarina jatkuu

Aikaisemmin ei riittänyt aikaa ja innostusta kirjoittaa miten maalaus meillä eteni maalari numero ykkösen lähdön jälkeen. Mutta tehdään se nyt.

Olipa kerran maalari. Sen jutun voi lukea täältä.

Tulipa sitten toinen maalari. Aluksi kaikki meni hienosti. Vahingosta viisastuneena teimme ennen töiden aloittamista kirjallisen sopimuksen ja siihen kirjattiin muun muassa maksupostit urakan etenemisen mukaan. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että ehdotimme yrityksen edustajalle, että kannattaisiko työ tehdä tuntityönä, mutta hän halusi antaa urakkatarjouksen. Urakalla siis mentiin ja urakan tekijänä oli Maalauspalvelu J. Huovinen Oy Hollolasta/Lahdesta.

Työt etenivät ja maksut hoidettiin sovitun mukaisesti. Lato piti maalata ulkopuoleltakin ja yrityksen edustaja ehdotti, että he hoitaisivat ulkomaalauksenkin ja se olisi parasta hoitaa kun ilmat olivat suotuisat. Näin toimittiin.

Maalareita pörräsi paikalla useita. Eräällä viikolla Ladossa maalasi nainen apunaan ilmeisesti tyttärensä. Kun he olivat neljä päivää tehneet hommia ilmoitti nainen, että koko loppu-urakka tulisi maksuun. Tilanne oli kuitenkin se, että kylpyhuoneessa oli kaksi seinää kokonaan tasoittamatta ja maalaamatta, samoin yläkerran ja portaiden kaiteet. Siellä täällä oli kohtia, jotka oli uudelleen kitattu, mutta lopullinen maalipinta puuttui. Lisäksi ulkomaalauskaan ei ollut täysin kunnossa. Lisäksi Hoon huoneen magneetti-liitutaulumaaliseinä oli pilattu.

Ilmoitimme tietenkin, että emme voi koko urakkaa maksaa loppuun koska se ei ollut lähellekään valmis. Meille kerrottiin, että kyllä se pitää maksaa ja he tulevat viikon tauon jälkeen hoitamaan tekemättömät työt loppuun. Tästä alkoi keskustelu, jonka aikana itkua tuhertaen meitä syytettiin siitä, että tehdystä työstä ei makseta ja ulkomaalauksen huonoa jälkeä puolusteltiin sillä, että tyttö oli ollut kipeä. He kun olivat neljä pitkää päivää painaneet sillä viikolla töitä ja me ei makseta koko loppu-urakkaa vaan vain osa. Sopimuksella ei tässä vaiheessa ollut heidän mielestään mitään merkitystä.

Lopputuloksena maksoimme enemmän kuin sopimuksen mukaan olisi pitänyt, mutta emme kuitenkaan koko loppu-urakkahintaa. Näin teimme ns. hyvän tahdon -eleenä. Meille oli tässä vaiheessa tärkeää, että saadaan homma hoidettua loppuun saakka. Niin meille myös luvattiin. Homma hoidetaan loppuun ja pilatun magneettimaalin tilalle ostetaan uusi purkki.

No, kuinkas siinä sitten kävikään. Samaisena iltana tuli sähköpostiviesti, jossa kerrottiin, että urakkaa ei tulla tekemään loppuun koska maalarille oli tullut niin paha mieli kun emme olleet maksaneet koko loppu-urakkaa. Paha mieli!?! Samalla meille kerrottiin, että urakka oli ihan paska ja puheiluihimme he eivät aio vastata. Niin, ja sitä luvattua magneettimaalipurkkia ei ole vielä näkynyt.

Itse tosiaan halusivat tehdä urakan (ja tietysti kävivät sitä ennen paikan päällä katsomassa) eivätkä tehdä tuntitöinä niin kuin me ehdotimme. Lisäksi rakentava keskustelu olisi ollut paikallaan siinä vaiheessa kun/jos selvisi, että työmäärä onkin merkittävästi suurempi kuin mitä he olivat arvioineet. Bonuksena vielä se, että nyt kun iltaisella valot päällä heidän tekemään jälkeä katselee niin aika monessa kohdassa jälki on todella rumaa, saumoja näkyy ja nauhat pullistelevat.

Ulkomaalauksen korjaukset jäi kokonaan tekemättä vaikka urakkahinta oli kokonaan maksettu. Sopimuksen mukaan piti maalata kahteen kertaan, mutta monesta paikasta näkyi pohjamaali isoina laikkuina, joten oletus on että he maalasivat enintään yhteen kertaan, kaikista paikoista ei sitäkään.

Kelvottoman jäljen lisäksi sisältä jäi kokonaan maalaamatta yläkerran ja portaiden kaiteet sekä kaksi vessan seinää. Katon ja seinien liitoskohdan kittaukset ja tietysti maalauksetkin jäivät myös kokonaan tekemättä, ilmeisesti maalarin ammattitaito ei ihan riitänyt kaikkiin suorituksiin. Se minkä he osasivat hyvin, oli edellisen  maalarin työn jälkien arvostelu. Siitä kuulimme jatkuvasti. Meillä vierailleet rakentamisen osaajat kyllä olivat sitä mieltä, että eka maalarin työn jälki oli huomattavasti parempaa kuin tämän Huovisryhmän.  

Kuten aiemmin mainittu magneetti-liitutaulumaaliseinä oli aivan pilalla. Sen lisäksi, että magneettimaalia ei oltu laitettu sovittuun kohtaan sovittua kolmea kerrosta (joten se ei toiminut niin kuin piti) oli sen päälle laitettu valkoista (!) pohjamaalia, jonka päälle mustaa liitutaulumaalia, joka sitten näytti aivan kirjavalta. Seinä oli myös niin epätasainen, että helpoimmalla pääsimme kun poistimme seinälevyt ja korvasimme ne uusilla. Yksin tämän seinän korjauskuluihin meni useampi satalappunen, pelkkä magneettimaali oli maksanut noin 250eur.

Tarjouksessaan Huovinen kirjoitti, että hänen kauttaan maalit ja tarvikkeet saataisiin edullisesti. Lopputulos oli se että hän päivittäin muisti mainita meille kuinka edullisesti saimme maalia. Huovisryhmän poistuttua saimme täsmälleen samaa maalia paikallisesta rautakaupasta muutaman euron halvemmalla samoin sävytettynä. Jännä, että Huovinen tuomitsi Tikkurilan maalit huonolaatuisina ja suositteli Safiraa, vaikka Tikkurila sivuillaan suosittelee Huovisen firmaa.

No, ei muuta kuin uutta maalaria etsimään. Sellainen löytyikin pian ja saatiin työt jatkumaan nopeammin kuin oltiin uskallettu toivoa. Nyt voi sanoa, että kolmas kerta toden sanoo. Meillä maalaushommat vei ammattitaidolla loppuun Reino Rajala yrityksestä Rajalan monitoimi. Maalaamisen lisäksi häneltä luonnistaa muutkin rakennustyöt ja Reiska onkin meitä auttanut muissakin hommissa, jotta saataisiin Lato mahdollisimman pian kuntoon. Hienoa huomata, että vastuuntuntoisia ja osaavia ammattilaisia maalareidenkin joukosta löytyy vaikka usko meinasikin loppua.

Magneettimaaliseinä sai surullisen lopun, mutta tilalle löytyi parempi ratkaisu - magneettitarra. Siihen voi kirjoittaakin liitutaulutussilla. Tässä kuva meidän eteisestä. Hoon huoneeseen tulee samaa tarraa vähän isompi pala vaan. Etualalla hovimestarimme James valmiina ottamaan avaimia vastaan kun tulemme kotiin. Jamesin on valmistanut Jiin kummisetä noin 40 vuotta sitten.