kuulumisia

Blogi on elänyt hiljaiseloa sillä välin kun me olemme asettautuneet uuteen kotiimme. Kolme ekaa viikkoa meni siinä kun täällä vielä ravasi jos jonkinlaista työmiestä, oli mm. putkaria, sähkäriä ja maalaria. Jii palasi töihin ja minä Hoon kanssa yritin purkaa loppuja laatikoita. Lähinnä se meni niin, että minä laitoin tavaroita kaappiin ja Hoo repi ne ulos ja sama uudestaan ja uudestaan.

Hoon yksivuotissynttäreitä juhlittiin pari viikkoa sitten. Paniikin avustamana saimme paikat suurinpiirtein kuntoon juuri ennen juhlia. Ja meni tosiaan niin hilkulle, että mulla jäi tukka föönaamatta, naama laittamatta ja päivänsankarillekaan ei muistettu vaihtaa juhlavaatteita päälle. No, sepä ei menoa haitannut.

Vanheimpainvapaa päättyi ja kesälomat tuli pidettyä. Jäin elokuun alusta hoitovapaalle eli töihinpaluu siirtyy mun osalta. Jii on jo kuukauden päivät istunut konttorilla. Välillä kyllä mietityttää oliko tuo hoitovapaa sittenkään ihan oikea ratkaisu. Sen verran hurjaa meininkiä meillä on, että en meinaa aina pysyä perässä.

Olemme havahtuneet siihen, että osa meidän materiaali- ja kalustevalinnoista ei ole ideaalisia kun talossa asuu aktiivinen ja utelias taapero. Valkoinen lattia on ihan pahin. Se ei ole ikinä puhdas. Hoo on onnistunut myös hakkaamaan kattilankansilla ja vastaavilla useammasta kohdasta maalia pois (sellaisia ihan pieniä jälkiä, mutta selviä jälkiä kuitenkin). Betoluxin pitäisi aika hyvin iskut kestää, mutta tässä pitävyyttä heikentänee se epäonnistunut litium-silikaattikäsittely. Tarkoitus on tehdä pieniä paikkamaalauksia jahka ehditään/jaksetaan.

Lattiassa on sekin huono puoli, että siihen saa tosi helposti lasikipot ja –kupit rikki. Itse en oikein tykkää säilyttää ruokaa muoviastioissa (enkä muutenkaan muovista kauheasti tykkää), joten erilaiset säilytysastiat on meillä pääasiassa lasia. Ja melkein kaiken kuivatavaran laitan niihin lasipurkkeihin. Tästähän ei hyvää seuraa. Lasipurkit + vetimettömät keittiökaappien ovet + taapero = lasinsirpaleita.

Eipä tosiaan tullut mieleen keittiötä valitessa, että elämä olisi paljon helpompaa jos ne keittiön kaappien ovet saisi jotenkin ”lukittua”. Jos jollain on hyviä vinkkejä vetimettömien ovien lukitsemisesta, niin tieto otetaan ilolla vastaan. Sekin luksusidea, että kahvinkeitin ja muut rumat kodinkoneet ovat piilossa ulosvedettävässä kaapissa, on toistaiseksi vesittynyt. Kahvia on mahdotonta keittää ellei sitten seiso koko ajan keitintä vahtimassa. Keitin siirtynee kodinhoitohuoneeseen ainakin seuraavan vuoden ajaksi.

Tilanne on siis se, että meillä on koko ajan likainen lattia, joka on täynnä keittiötarvikkeita, duplopalikoita sekä tyhjiä juomatölkkejä ja –pulloja. Yöksi ne yleensä siivotaan pois, mutta sama tilanne on päällä viimeistään seuraavaana päivänä lounasaikaan. Yritän lohduttautua sillä, että tämä on väliaikaista.



 

Näiden ämpäreiden/tynnyreiden olisi tarkoitus olla osa kierrätysjärjestelmäämme, mutta ratkaisu ei tällä hetkellä oikein toimi. Tänne laitetut pullot, lasipurkit ja kartongit tuppaavat löytymään pitkin lattioita.

Rikkaimuri on ostettu ja robotti-imuri on tilauksessa ja saapuu toivottavasti heti ensi viikon alussa. Oliskohan markkinoilla myös robottilattiapesureita? Ton mun ellipsipöydän kuusisakarainen pöydänjalka on osoittautunut myös ihan hirveeksi. Niiden sakaroiden väliin kun saa niin ihanasti heiteltyä kaikkea kaurapuurosta mustikoihin. Tuota pöytäähän olisi saanut ihan myös neljällä jalalla, mutta eipä tullut silloin muutama vuosi sitten mieleen kun pöydän ostin, että niistä sakaroista ja niiden välistä saa monta kertaa päivässä hinkata irti erilaisia ruoka-aineita. Uusi, isompi pöytä on joka tapauksessa tarkoitus ostaa, joten kaipa tästäkin ongelmasta jossain vaiheessa päästään.

Tällaista meille. Ilmeisesti aivan normaalia lapsiperhearkea, mutta jotenkin tää tilanne tuli kuitenkin vähän niin kuin puskista. Niin, ja vaikka oltaisiin tämä aikaisemmin hiffattu niin siitä huolimatta oltaisiin todennäköisesti päädytty samoihin ratkaisuihin kun ne nyt vaan on niin kivoja ja nopeastiahan tuo lapsi tuosta kasvaa. Kasvaahan?!

Jotta tästä kotiäidin avautumisesta ei tulisi väärää kuvaa niin mainittakoon tähän loppuun, että kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä uuteen kotiimme. Melkein joka ilta ihastellaan, että onpas meillä kiva koti.

Edit: Samalla kun minä postasin tätä tekstiä kehitteli Jii lukitussysteemin keittiön laatikoihin. Toimii ainakin toistaiseksi ja ratkaisuksi riittää yksi Vihdin Sanomat per laatikko. Jipii!

 

Ja tilanne kierrätyskeskuksessa tällä hetkellä. Pulloja ja kartonkeja ei näkyvissä, koska ne on siirretty terdelle...