Ennakkoilmoituksen mukaisesti aamuseitsemältä tontilla
olivat talon pystyttäjät, iso nosturi kuljettajineen sekä kaksi täyspitkää
Kannuksen moduuliyhdistelmää. Niin ja uninen Jii sekä apupoika iso-Hoo.
Nosturin puomi näkyi kaukaa katsellessa isojen mäntyjen yläpuolella. Aluksi
purettiin nuppikuormat, joissa oli pääasiassa levyjä ja sekalaista puutavaraa.
Sillä aikaa pystyttäjätimpurit tarkistusmittasivat perustukset ja kiinnittivät
alaohjauspuut. Perustuksen mitoista ei tullut suurempaa huomauttamista. Mitat
kyllä oli tarkastettu niin moneen kertaan, että ei saanutkaan olla
huomautettavaa, mutta silti ohuesti pelotti, oliko sittenkään kaikki
piirustukset oikein luettu. Kyllä oli. Yhden kerran timpurit kylläkin
mittasivat sokkelin leveyttä ja totesivat sen oleva 3 cm liian leveä! Arvatkaa
pelästyinkö? Samalla sama kaveri huomasikin etukäteen rapatun sokkelin joka
kasvatti sokkelia joka suuntaan n. 1,5 cm. Huhhuh!
Kaverit olivat kyllä ammattimiehiä, ei yhtään
turhaa liikettä, kaikki asiat etenivät joutuisasti ja keskustelu oli koko ajan
leppoisaa. Ei silti, kyllä nosturimieskin osasi asiansa. Hän sanoi, että
harvemmin on yhtä tilavaa tonttia tavaran laskemiseksi. Tasaista lääniä
riittääkin, nosturin ulottuvuus alkoi enemmänkin asettaa rajoja tavaran
sijoittelulle. Tosi hyvin saatiin kaikki sijoitettua Ladon lähiympäristöön.
Rekkojen nupit tyhjenivät nopeasti ja toista
tyhjennettäessä toinen kävi hakemassa kärryn peräänsä ja vuorollaan sompaili
yhdistelmän nosturin viereen. Kärrystä nousi vielä vähän tarvikkeita ja nyt jo
yläpäätyjen elementit. Kärry numero kaksi olikin sitten jo haastavampi saada
nosturin kylkeen. Sadekin oli varmaan hieman pehmentänyt pientä ylämäkeä, jota
pitkin täysi kärry piti tyhjällä nupilla työntää, mutta oletus oli että kun
ensimmäinen yhdistelmä nousi vaivattomasti tontille tuota tietä pitkin niin
miksei sitten toinen? Ja olihan sieltä tuotu myös koko tontin sorat ja muu
aiempi tavara. Maallikkona näytti myös siltä, että tämä jälkimmäinen kuski oli
hieman varovaisempi tai ei ainakaan ihan niin osaava kuin tuo eka.
Joka tapauksessa muutaman tunnin yrittämisen
jälkeen nuppi oli liukunut pieneen ojaan niin, että sitä ei enää uskaltanut
omin voimin liikuttaa. Liittymä oli pehmennyt niin, että ei enää kannattanut
yrittääkään tällä tavalla. Apuun saatiin paikallinen maanviljelijä
traktorikaivurilla. Miljoonat kiitokset hänelle! Kaveri veti auton ojasta
helposti ja sitten vielä yritettiin vetää kärryä traktorilla samalla kun auto
työnsi kärryä toisesta päästä. Ei onnistunut nytkään. Päädyttiin vetämään kärry
etuperin tontille, irrottaa kärry veturista ja siirtää se sivuun valmiille
autotallin pohjalla (taas oli etua isosta pihasta). Traktorilla saatiin sitten
vedettyä kärry riittävän lähelle nosturia. Näin saatiin kulumaan ne ainoat
neljä sateetonta tuntia tuosta maanantaista. Kaikki varsinainen pystytystyö
tehtiinkin sitten vähintään kohtuullisessa sateessa. Hienoa seurata toisen
peruutusyrityksiä poutasäässä. Saimme lisäksi monta hyvää ystävää naapurustosta
kun joutuivat odottamaan eri pitkiä aikoja rekan tukkiman liittymän molemmin
puolin.
Nyt päästiin viimein nostamaan ensimmäiset
elementit paikalleen. Työ kävi nopeasti ja talo nousi ihan silmissä. Yhteensä
kuusi elementtiä paikalleen niin alakerran ulkoseinät olivat paikallaan. Näytti
hyvältä kun ulkopaneeli oli jo pohjavärissä ja ikkunatkin olivat paikallaan.
Ensimmäisen päivän jälkeen Ladosta oli koottuna nuo ulkoseinät ja kantavat
väliseinät, tai siis niiden rungot. Jii ja iso-Hoo peittelivät vielä arimmat
tavarat sitä varten hankituilla peitteillä. Niiden paikallaan pysyminen pitää
muistaa vielä varmistaa syksyn kuluessa.
Toinen päivä oli työn puolesta parempi, mutta
ilmojen puolesta vieläkin huonompi kuin ensimmäinen. Etelä-Suomen ensimmäinen
räntäsade osui tietysti juuri tälle viikolle. Ilmeisesti Kannustalon suojaukset
ovat kuitenkin niin riittäviä, että haitta jää ainoastaan pystytykseen eikä
rakenteet kostu näin helposti.
Toisen päivän saldona oli seinien suoruuden
varmistus ja niiden lisätuenta. Saimme muuten kiitosta kunnon juuripaaluista
joita oli upotettu n. 10 kappaletta rakennuksen sisään täytön yhteydessä.
Paalut ovat todella tukevasti paikallaan ja niihin on hyvä ankkuroida seinien
vinotuet. Miten ne paalut saadaan aikanaan pois onkin sitten toinen juttu.
Samoin toisena päivänä saatiin yläpohjan palkit ja
kaikki kattoristikot paikoilleen. Myös päätykolmiot pudotettiin omiin
koloihinsa. Niissä näkyi hienosti valmistajan mittatarkkuus, kun nosturi laski
päädyn oikeaan kohtaan niin timpuri napautti kevyesti vasarallaan ohjauspuuhun
niin elementti laskeutui siististi paikalleen. Hienoa! Vastaava mestarikin kävi
seuraamassa pystytystä ja antoi puoltavan äänensä toiminnalle.
Kolmanteen päivään eli huomiseen jääkin sitten ristikoiden lisätuenta ja muu viimeistely pystytyksen osalta. Sitten jäljelle jääkin pystytyksen hyväksyminen ja vastaanotto. Näillä näkymin pystytyksen voi hyväksyä luottavaisin mielin.