synkronointia

Ruoteet ja aluskate oli kuin olikin ilmestyneet katolle torstain ja perjantain aikana. Vähän jäi huono omatunto kun en ehtinyt tätä työvaihetta ”valvomaan”. Työ kyllä näytti ammattimaisesti tehdyltä ja jäljetkin oli kohtuudella siivottu. Hyvä niin.

Lauantaina tavattiin nopeasti putkimies ja suunniteltiin viemäröintien runkolinjat. Pisin linja tulee olemaan n. 10 metriä kun kylppäri ja viemärin poistopää ovat talon vastakkaisissa nurkissa. Jos kaatoa pitää saada 2 cm metrille, niin putken toisen pään pitää olla 20 cm alempana kuin alkupää. Ja alkupääkin lähtee n. 10 cm syvältä. Ei kun kaivamaan.

Sunnuntaina poikkesimme toisen timpurin kanssa katsomassa paikat ja sopimassa mistä aloitetaan missäkin järjestyksessä. Timpurit aloittavat työnsä huomenna niin kuin aikaisemmin sovittu. Nyt olisi tärkeää saada synkattua sähkärin ja putkimiehen työt niin että timpureille riittää töitä ilman joutokäyntiä. Putkimies hieman huolettaa, koska hänestä on jäänyt jotenkin ylimielinen kuva ja tuntuu, että hänellä on käsitys että kaikki muut sovittavat aikataulunsa putkien mukaan. Ymmärrys kokonaisuudesta puuttuu. Tai halu ymmärtää. Toisaalta putkiurakka onkin talopaketin ja tontin jälkeen suurin kustannus, jos siihen lasketaan lämmitys- ja iv-järjestelmät. Nyt tietysti timpurit lukevat tätä ja tuumivat että niinhän sinä luulet ;).

Varasin lattiavalajan (Jukan, jonka työn jälkeä on käyty katsomassa Villa Luovassa) noin joulukuun puoliväliin. Siihen mennessä pitäisi onnistua nuo viemäröinnit, takan pohjan vahvistus (takan paikka ei ole vieläkään selvillä), valun alle tulevat käyttövesi- ja lämmitysputket sekä tarpeelliset sähköt. Eristys ja raudoitus vielä sopivaan väliin ja homman pitäisi olla betonia vaille valmis. Oman työn osuutta lisäämällä pystyy hieman nopeuttamaan noiden töiden valmistumista ja jos osoittautuu että valmistuukin reilusti ennen tuota suunniteltua valupäivää niin timpureille löytyy kyllä ulkotyötäkin, jos vain sää sallii.

viimeinen pystytyspäivä

Päivä alkoi lumisateella ja lämpötilakin oli nollan vaiheilla. Onneksi lumisade loppui puolenpäivän aikoihin  ja loppupäivä olikin mitä parhain rakentamisen kannalta. Toivottavasti oli viimeinen kerta kun olohuoneeseen satoi lunta.

Kolmannelle pystytyspäivälle jäi viimeiset tuennat, suoruuksien tarkastukset ja liitoskohtien viimeistely. Myös yläpohjan palkkien nurjahdustuentakin kuului pystytysurakkaan. Paketin myyjä Petrikin poikkesi paikalla. Kerrattiin toimituksen sisältöä ja silmäiltiin pystytysryhmän työtä. Työ näytti hyvältä ja Vastaavakin hyväksyi työn laadun. Ei auttanut kuin laittaa nimi paperiin ja päästää timpuriporukka pitkälle kotimatkalle Himangalle. Kiiteltiin toisiamme lähtiessä. Hieman vielä jätteiden poistoa sisältä ja sorapinnan tasoitusta niin päästiin merkkaamaan huoneiden paikkoja putkimiestä varten.

Sovimme tapaamisen putkimiehen kanssa lauantaille niin päästään kaivamaan viemärit soran sisään. Tämä on jotain mitä en ymmärrä. Ehdotin putkiurakoitsijalle viemäriputkien asennusta silloin kun oltiin hiekkatasossa n. 20 cm alle nykyisen pinnan. Mielestäni olisi ollut yksinkertaista tukea putket oikeaan kaatoon hiekan päälle ja pudottaa varovasti radonsepeli päälle. Ei kai sopinut koska saattaa putki painua tai jotain vastaavaa. Nyt putket pitää kaivaa samaan sepeliin ja koska putkiurakkaan ei kuulunut kaivuutyöt, työ tietysti kuuluu tilaajalle. Raivostuttaa turha työ! No, ei niitä putkia niin paljoa ole ettei siitä selviäisi.

Huomenna tulee myyjä-Petrin pienryhmä Libellistä asentamaan aluskatteen ja ruoteet sekä tuulilaudat. Saamme viimeinkin sisätilat katon alle eikä sateet vetenä tai lumena enää pääse olohuoneeseen. Se miksi päädyttiin tilaamaan työ myyjän omalta yritykseltä on monimutkainen juttu, mutta sopiminen kävi helposti ja Petrin yrityksestä on jäänyt luotettava kuva. Hintakin oli kilpailukykyinen. Maanantaina tulee timpurit töihin, mutta siitä myöhemmin.

pystytyspäivät yks ja kaks

Ennakkoilmoituksen mukaisesti aamuseitsemältä tontilla olivat talon pystyttäjät, iso nosturi kuljettajineen sekä kaksi täyspitkää Kannuksen moduuliyhdistelmää. Niin ja uninen Jii sekä apupoika iso-Hoo. Nosturin puomi näkyi kaukaa katsellessa isojen mäntyjen yläpuolella. Aluksi purettiin nuppikuormat, joissa oli pääasiassa levyjä ja sekalaista puutavaraa. Sillä aikaa pystyttäjätimpurit tarkistusmittasivat perustukset ja kiinnittivät alaohjauspuut. Perustuksen mitoista ei tullut suurempaa huomauttamista. Mitat kyllä oli tarkastettu niin moneen kertaan, että ei saanutkaan olla huomautettavaa, mutta silti ohuesti pelotti, oliko sittenkään kaikki piirustukset oikein luettu. Kyllä oli. Yhden kerran timpurit kylläkin mittasivat sokkelin leveyttä ja totesivat sen oleva 3 cm liian leveä! Arvatkaa pelästyinkö? Samalla sama kaveri huomasikin etukäteen rapatun sokkelin joka kasvatti sokkelia joka suuntaan n. 1,5 cm. Huhhuh!

Kaverit olivat kyllä ammattimiehiä, ei yhtään turhaa liikettä, kaikki asiat etenivät joutuisasti ja keskustelu oli koko ajan leppoisaa. Ei silti, kyllä nosturimieskin osasi asiansa. Hän sanoi, että harvemmin on yhtä tilavaa tonttia tavaran laskemiseksi. Tasaista lääniä riittääkin, nosturin ulottuvuus alkoi enemmänkin asettaa rajoja tavaran sijoittelulle. Tosi hyvin saatiin kaikki sijoitettua Ladon lähiympäristöön.

 

Rekkojen nupit tyhjenivät nopeasti ja toista tyhjennettäessä toinen kävi hakemassa kärryn peräänsä ja vuorollaan sompaili yhdistelmän nosturin viereen. Kärrystä nousi vielä vähän tarvikkeita ja nyt jo yläpäätyjen elementit. Kärry numero kaksi olikin sitten jo haastavampi saada nosturin kylkeen. Sadekin oli varmaan hieman pehmentänyt pientä ylämäkeä, jota pitkin täysi kärry piti tyhjällä nupilla työntää, mutta oletus oli että kun ensimmäinen yhdistelmä nousi vaivattomasti tontille tuota tietä pitkin niin miksei sitten toinen? Ja olihan sieltä tuotu myös koko tontin sorat ja muu aiempi tavara. Maallikkona näytti myös siltä, että tämä jälkimmäinen kuski oli hieman varovaisempi tai ei ainakaan ihan niin osaava kuin tuo eka.

Joka tapauksessa muutaman tunnin yrittämisen jälkeen nuppi oli liukunut pieneen ojaan niin, että sitä ei enää uskaltanut omin voimin liikuttaa. Liittymä oli pehmennyt niin, että ei enää kannattanut yrittääkään tällä tavalla. Apuun saatiin paikallinen maanviljelijä traktorikaivurilla. Miljoonat kiitokset hänelle! Kaveri veti auton ojasta helposti ja sitten vielä yritettiin vetää kärryä traktorilla samalla kun auto työnsi kärryä toisesta päästä. Ei onnistunut nytkään. Päädyttiin vetämään kärry etuperin tontille, irrottaa kärry veturista ja siirtää se sivuun valmiille autotallin pohjalla (taas oli etua isosta pihasta). Traktorilla saatiin sitten vedettyä kärry riittävän lähelle nosturia. Näin saatiin kulumaan ne ainoat neljä sateetonta tuntia tuosta maanantaista. Kaikki varsinainen pystytystyö tehtiinkin sitten vähintään kohtuullisessa sateessa. Hienoa seurata toisen peruutusyrityksiä poutasäässä. Saimme lisäksi monta hyvää ystävää naapurustosta kun joutuivat odottamaan eri pitkiä aikoja rekan tukkiman liittymän molemmin puolin.

Nyt päästiin viimein nostamaan ensimmäiset elementit paikalleen. Työ kävi nopeasti ja talo nousi ihan silmissä. Yhteensä kuusi elementtiä paikalleen niin alakerran ulkoseinät olivat paikallaan. Näytti hyvältä kun ulkopaneeli oli jo pohjavärissä ja ikkunatkin olivat paikallaan. Ensimmäisen päivän jälkeen Ladosta oli koottuna nuo ulkoseinät ja kantavat väliseinät, tai siis niiden rungot. Jii ja iso-Hoo peittelivät vielä arimmat tavarat sitä varten hankituilla peitteillä. Niiden paikallaan pysyminen pitää muistaa vielä varmistaa syksyn kuluessa.

Toinen päivä oli työn puolesta parempi, mutta ilmojen puolesta vieläkin huonompi kuin ensimmäinen. Etelä-Suomen ensimmäinen räntäsade osui tietysti juuri tälle viikolle. Ilmeisesti Kannustalon suojaukset ovat kuitenkin niin riittäviä, että haitta jää ainoastaan pystytykseen eikä rakenteet kostu näin helposti.

Toisen päivän saldona oli seinien suoruuden varmistus ja niiden lisätuenta. Saimme muuten kiitosta kunnon juuripaaluista joita oli upotettu n. 10 kappaletta rakennuksen sisään täytön yhteydessä. Paalut ovat todella tukevasti paikallaan ja niihin on hyvä ankkuroida seinien vinotuet. Miten ne paalut saadaan aikanaan pois onkin sitten toinen juttu.

Samoin toisena päivänä saatiin yläpohjan palkit ja kaikki kattoristikot paikoilleen. Myös päätykolmiot pudotettiin omiin koloihinsa. Niissä näkyi hienosti valmistajan mittatarkkuus, kun nosturi laski päädyn oikeaan kohtaan niin timpuri napautti kevyesti vasarallaan ohjauspuuhun niin elementti laskeutui siististi paikalleen. Hienoa! Vastaava mestarikin kävi seuraamassa pystytystä ja antoi puoltavan äänensä toiminnalle.

Kolmanteen päivään eli huomiseen jääkin sitten ristikoiden lisätuenta ja muu viimeistely pystytyksen osalta. Sitten jäljelle jääkin pystytyksen hyväksyminen ja vastaanotto. Näillä näkymin pystytyksen voi hyväksyä luottavaisin mielin.

nyt se tuli

Tänä aamuna seitsemältä saapui tontille pari rekkaa Lato mukanaan. Päivän päätteeksi seiniäkin on jo pystyssä. Kuvat on kamerassa ja kamera (toivottavasti) tontilla.

Huomenna kuvia ja juttua ekasta pystytyspäivästä. Ohessa maistiaisiksi yksi kännykkäkuva.

takkapohdintoja

Nyt pitäisi pikaisesti päättää takan paikka. Takka oli tarkoitus laittaa sille paikalle mihin se on alkuperäisessä pohjapiirustuksessa piirretty. Tosin sillä muutoksella, että makkarin, vaatehuoneen ja kylppärin seinää olisi siirretty parikymmentä senttiä ruokailu-olohuonetilaan päin ja takka olisi vienyt osan vaatehuoneesta. Päällepäin olisi siis näyttänyt siltä kuin takka olisi seinän sisällä. Niin kuin alla olevassa kuvassa, joka on Kannustalon katalogista. Kuva on Ladon suunnittelijan Ulla Koskisen omasta kodista. 

Vasta viikko sitten tajusin, että jos tämä skenaario toteutetaan niin olkkari-ruokailutilaan ei tule yhtään pitkää tyhjää seinää. Yhdellä seinällä on takka, kahdella on ikkunat lattiaan asti ja neljännellä käynti keittiöön ja eteiseen. Tämän lisäksi telkkari tulisi sijoittaa melkeinpä heti takan viereen ja sekään idea ei innosta.

Ensin mietimme takan siirtämistä samalla seinällä jompaankumpaan päähän. Sekään ajatus ei lopulta kantanut. Jos takka olisi makuuhuoneen oven vieressä tulisi tv-taso ruokailutilan puolelle. Jos takka tulisi toiseen päähän seinää, kylppäriä vasten, ei takka näkyisi varsinaisen olohuoneen puolelle, ainoastaan ruokailutilaan.

Seuraavaksi mietittiin sitä vaihtoehtoa, että keittiön ja olkkarin välinen aukko laitettaisiin umpeen ja takka tulisi eteistä vastaiselle seinälle. Tämäkin hylättiin sillä keittiöstä tulisi ilman toista oviaukkoa liian ahtaan tuntuinen. Mietittiin sitäkin, että aukko jätettäisiin ja takka laitettaisiin seinälle niin, että se itse takkasydän olisi eteisen kaappien paikalla. Tämä veisi eteisen säilytystilan ja ei olisi siis kovinkaan järkevä ratkaisu. Sen lisäksi takka olisi aika syrjässä ja sitä ei näkyisi ruokailutilan puolelle juurikaan.

Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on sellainen, jossa takka tulisi suurin piirtein keskelle ruokailutila-olohuoneyhdistelmää, siihen kohtaan jossa huonekorkeus vaihtuu tuplakorkeudeksi (kuvassa viiva ja katkoviiva). Mutta olisiko se paras heti keittiön seinän vieressä (keittiön ja ruokailutilan välissä tosiaan on seinä, ei vain saareke) vai keskemmällä huonetta. Tässä vaihtoehdossa joudun luopumaan haaveestani saada ”seinän sisäinen takka”, mutta ei kai muutakaan  vaihtoehtoa ole. Keskelle huonetta laitettaessa takka voisi olla joko sellainen, jossa luukku on molemmilla puolilla ja sen läpi voi katsoa tai sitten ns. kulmatakka, jossa on kahdella seinällä kulman molemmin puolin luukku.

Löytyykö lukijoilta ajatuksia takan sijoittamisesta? Nyt tarvittaisiin hyviä neuvoja.

viimeistelyä ennen…

Loput sisätäytöt on nyt tehty ja radonin keruuputkikin muistettiin asentaa murskeen sekaan. Tuo radon tuntuu olevan sellainen liukas pallo, josta kaikki osapuolet haluavat päästä eroon. Kunnan rakennusvalvonta edellyttää, että mahdollinen radon huomioidaan rakentamisessa niin että jos sitä esiintyy myöhemmin voidaan se vaivattomasti poistaa haittaamasta. Ei siis mitään ohjeita tai vaatimuksia. Talopaketin toimittaja vetoaa siihen, että eivät tunne perustuksen olosuhteita eivätkä voi suunnitella asiaa valmiiksi. Rakennesuunnittelija pyytää kysymään rakennusvalvonnasta. Apua!

Kaivurikuski taisi olla kaikista valveutunein tässä asiassa kun ehdotti että vaihdetaan sisätäytöstä ylin 15 – 20 cm kerros ilmaa läpäiseväksi murskeeksi ja upotetaan sinne salaojaputki. Putken pää vedettiin ylös ja se on tarkoitus viedä yläpohjaan saakka. Tarvittaessa sitten putki viedään katon läpi ja pienellä kattoimurilla tehdään alapohjaan alipaine joka imee mahdollisen radonkaasun pois. Tämä taitaa olla rakennusalalla ihan yleistä, mutta kun maallikolle tulee asia vastaan ekaa kertaa niin tuntee törmäävänsä seinään yrittäessään selvittää asiaa.

Radon asia on siis tällä erää selvitetty, ylösvientiputki pitää varmaan viedä ylös väliseinän sisällä kun tekninen tila alkaa olla varattu. Maalämpö, lämminvesivaraaja ja vielä käyttöveden kalvopaisunta-astia vaativat tilansa. Sähkömieskin on viemässä omaa 60 cm tilaansa. Tiukkaa tekee.

Sisätäytöstä sen verran vielä, että kaivuriurakoitsijan työntekijä oli innoissaan vähän ylitäyttänyt alapohjaa. Alettiin lauantaina lapioida tavaraa pois sisältä, mutta aika pian huomattiin että lapiotyönä se on aivan liian suuri urakka. Kutsuin urakoitsijan käymään ja hän tulikin pienemmällä koneella poistamaan ylimääräistä tavaraa. Pahoitteli tapahtumaa, mutta jälleen kerran tuli todettua että urakoitsijan valinta osui nappiin. Ainakin siltä osin että korjaa virheensä siirtämättä vastuuta muille. Ylimääräistä tavaraa kertyikin muutama kuutio, joten lapiolla se olisi ollut aika urakka. Tasoitustyötä jäi silti ihan riittävästi mutta nyt sekin työ on siis tehty Jiin ja isomman Hoon toimesta.

Sokkelin yläpinta on nyt viimeistelty koska korkeusheitto ylitti hieman sallitut 5 mm. Nyt pitäisi olla paikallaan. Isomman terassin pilarikengät on myös valettu pilariharkkojen reikiin. Oli tarkkaa koska piti huomioida ihan kaikki ulottuvuudet; etäisyys seinästä, etäisyys toisistaan ja vielä korkeuskin. Piti vielä tontilta poistuessa käydä varmistamassa, että kaivuri ei ollut niitä tönäissyt poistaessaan ylimääräistä tavaraa alapohjasta. Ei ollut, kaikki olivat paikallaan.

Vielä pitää järjestää työmaalle riittävä valaistus ja varautua peittelemään varastoitavat tavarat niin eiköhän kaikki ole huomioitu.

Kannustalolta tuli toimitusvahvistus. Pystytys alkaa maanantaina 5.11. klo 7 aamulla. Paikalla pitäisi silloin olla apumies pakettien purkamiseksi rekoista. Kai se on enemmän koukkujen kiinnittelyä kuin tavaran kantamista. Jännä nähdä miten oma talo alkaa nousta. Pitää muistaa ikuistaa tapahtumaa kameralla.

puskat meni ja paku tuli

Marjapuskat joutuivat väistämään autotallin ja sinne johtavien vesijohtojen tieltä. Periaatteessa ne olisivat mahtuneet olemaan paikoillaan, mutta kaivuri ei päässyt hommiin tallottamatta niitä kasaan. Jos jotain positiivista tästä haluaa etsiä niin eipähän tarvitse ruveta niitä puskia nyt syksyllä leikkelemän siinä toivossa, että ne olisivat ensi vuonna kantaneet enemmän hedelmää tai siis marjaa.

Mutta mitäs puskista kun käytiin tänään hakemassa Pornaisista näinkin tyylikäs raksapaku. Vietiin paku illalla tontille ja olipas siellä pimeää. Ei loista kaupungin valot, ei. Maallehan sitä ollaankin muuttamassa. Ilman fikkaria ei olisi eteensä nähnyt. Pitääpä kiinnittää huomiota pihavalojen sijoitteluun.

perustukset valmiina

Raksalla on edetty tosi hitaasti viime viikkojen ajan. Toisaalta perheen uusi tulokas on työllistänyt vähän ja lisäksi perustusten valmistumisella ei ole valtava kiire koska paketti on tulossa vasta marraskuun alussa. Tai on se marraskuu nyt jo lähellä!

Sokkelin muuraustyöt on nyt valmiina, lukuun ottamatta kantavien sisäseinien perustuksia, jotka oikein tarkasti piirustuksia tulkiten tulevatkin lattian tasoon eikä 50mm alle niin kuin ulkoseinien sokkelit. Korotus on kyllä helppo tehdä ja jos ei muuta virhettä löydy niin aloittelijoille ainakin 8 pistettä. Samalla muurattiin harkoista molempien terassien pilarit, koska pystytykseen kuuluu myös terassien asennus. Muurauksessa on ollut vahvasti mukana Ärrän isä Koo.

Sokkelin sisäpinnalle oli helppo kiinnittää kaksi kerrosta styroksia. Ulkopuoli on jo rapattu, koska saatiin Satakunnasta saakka paikallisen kylän luottomuurari rappaamaan sokkeli. Näin vältytään ylimääräiseltä seinän suojaukselta toisin kuin jos tuo rappaus olisi jätetty myöhemmäksi. Kostea sää kiusasi työtä ja sateen kostuttamat harkot hidastivat rappauksen kuivahtamista ennen hiertämistä. Lopputulos on kuitenkin ok! Suuri kiitos ammattimiehelle ja Jiin isälle asian organisoinnista plus betonimylläyksestä. Myös Jiin vanhempi poika oli silloin mukana ja on ollut suurena apuna myöhemminkin. Orjatyövoimaa.

Kun rappaus oli kuivunut pari päivää niin ohjainlaudat saattoi poistaa. Tämän jälkeen rappauksen alareunaan kiinnitettiin 1m:n patolevy ohjaamaan rakennuksen seinän viereen valuvat vedet alas salaojaputkeen. Patolevyn korkeus kannatti katsoa tarkasti niin että sen yläreunasta maasto tulee lopulta viettämään poispäin rakennuksesta.

Parin päivän odottelulla saatiin taas iso kaivinkone tontille ja taas alkoi tapahtua paljon näkyvää. Sadevesiviemäröinti paikalleen oikeaan korkeuteen ja kaatoon. Onneksi tontin vieressä on pitkä loiva rinne niin ei todellakaan ole ongelmaa ohjata salaoja- ja sadevesiä pois. Seuraavaksi pieni kerros mursketta putkien päälle ja sen päälle pari kerrosta routastyroksia. Sen päälle taas pieni kerros mursketta. Helppoa…

Ainoa asia joka ei ilmeisesti tässä yhteydessä onnistu on jätevesipuhdistamon asennus. Unohtiko putkimies tilata puhdistamon vai onko kahdessa viikossa valmistajan toimitusajat venyneet todellakin neljään viikkoon? Ilmeisesti unohti! Tavoitteena oli, että konetta ei tarvitsisi kutsua enää tontille ollenkaan ja kaikki asuinrakennuksen kaivuu- ja tasaustyöt olisi saatu tehtyä. Putkimies päätti että ei onnistu.

Asuinrakennuksen sisäosa täytettiin tietysti samalla ja muistettiin laittaa juuripaalut hiekkaan auttamaan seinien sisätuennassa pystytyksen aikana. Hiekka tärytettiin tiiviiksi. Radonin torjunta ratkaistiin niin, että hiekkaa tulikin n. 20 cm vähemmän ja tuo osa korvattiin murskeella jonka sekaan tuli salaojaputki. Putki tullaan viemään katolle saakka ja tarvittaessa sitä kautta imetään radonit pois.

Nyt vielä tehdään edellä mainittujen väliseinien korotus ja valetaan terassien pilareihin pilarikengät niin perustusten pitäisi olla valmiit paketin asennukseen. Hieman on kyllä perhosia vatsassa…

Sovittiin kaivuu-urakoitsijan kanssa, että poistaa samalla pintamaan myös tulevan autotallirakennuksen paikalta, että saadaan tasainen alusta talopaketin tarvikkeille. Samalla tuodaan sinne sähköt, vedet ja viemäröinti. Josko pääsisi vähemmällä kaivamisella tulevana kesänä kun tallia aletaan rakentaa.

Kun tontti on noin iso, sieltä löytyy tilaa myös pois kaivetulle pintamaalle. Tontin yhdessä kulmassa on aika iso kaivettu monttu, josta arveltiin kylän miesten vieneen hiekkaa tarpeisiinsa. Sinne voidaan nyt kipata muutama kuorma pintamaita. Sori vaan niille rakentajille, jotka joutuvat viemään kymmeniä kuormia pois tontilta ja maksamaan mansikoita tavaran kuljetuksesta ja vastaanotosta. Meille tuli siirtomatkaa 50 metriä eikä mitään vastaanottomaksuja. Maksettiin tuo ehkä ison tontin hinnassa..

habitare 2012 -satoa

Kävin eilen Habitare-messuilla. Mitään tosi kiinnostavaa uutta ei silmiin osunut. En osaa sanoa johtuiko se omasta väsymyksestä ja keskittymiskyvyn puutteesta vai siitä, että mitään mielenkiintoista ei ollut tarjolla.

Kuvia otin muutaman, mutta nekin ovat huonolaatuisia kännykkäkuvia.

Suomalaisen Vivamoo kip’n pinottavat muovirasiat oli oikeastaan ainoa ihan uusi juttu, jonka messuilla huomasin. Rasiat on tehty BPA-vapaasta muovista ja sopivat näin ollen hyvin elintarvikekäyttöön. Muovi oli hyvin lasimaista ja esittelijän mukaan se ei haalistu eikä siihen tule helposti naarmuja. Kahden rasian setin myyntihinta oli muistaakseni 23 euroa. Niitä myy tällä hetkellä Formverk . Tekisi mieli hankkia noita jääkaappiin juustolle, leikkeleille jne. Ehkä sitten Latoon. 

Näin messuilla ensimmäistä kertaa livenä Kaj Bojensen Singbirdejä, aikaisemmin ovat tulleet tutuiksi vain kuvissa. Olivat aivan ihania myös luonnossa. Kävi ilmi, että Bojensen on ne suunnitellut 1950-luvulla, mutta ne ovat päässeet tuotantoon ensimmäisen kerran vasta tänä vuonna. Pikku-Hoo taitaa saada ristiäislahjaksi linnun tai kaksi. Niitä saa ainakin Finnish Design Shopista. Toimitus on tosin vasta viikolla 41, joten ne eivät ihan ristiäisiin ehdi.

kuva lainattu http://www.kaybojesen-denmark.com/

Nämä kivat lamput bongasin Valaisin Grönlundin ständiltä. Treetop-valaisimet ovat tanskalaisen Frandsen Lightningin. 

Jielden ständillä ihastelin taas näitä valaisimia. Samoja lamppuja kuvasin jo viime vuonna Habitaressa. Yksi perinteinen Jielde meiltä jo löytyykin. Olen sen tilannut Ranskasta joskus vuosia sitten. Väri, harjattu teräs, vaan ei enää miellytä. Pitäisiköhän maalauttaa se?

Katselin aamupäivällä ennen Habitareen menoa jotain kanadalaista (?) ohjelmaa, jossa stailattiin asuntoa. Siellä käytettiin kätevän näköistä taulunripustuskiskoa, josta riippui vaijereita eri tasossa. Vaijereissa taas oli kiinni tauluja ja valokuvia. Samantyyppisen kiskosysteemin bongasin messuilta. Stas-kiskoja myy ainakin Frimodig-Kehys Annankadulla. En muista tarkkaa hintaa kiskojärjestelmälle, mutta mielestäni se vaikutti kohtuulliselta. Sellainen taitaa tulla Latoon.

Aikamatkalla näyttely oli hauska. Suosittelen tsekkaamaan sen. Sieltä löytyi vanhoja tuttuja esineitä kuten isoäitini sohva sekä lapsuuteni ”kaluste” ufo-ilmankostutin. Trash design –osastolla oli myös kivoja juttuja. Omaa silmää miellytti eniten vanhoista hehkulampuista tehdyt valaisimet sekä mustat rautaiset vaaterekit.

Kuva lainattu http://trashdesign.fi/exhibitions/

mielenkiintoinen myyntitaktiikka

En ole ennen rakennusprojektimme alkua aikoihin törmännyt siihen, että minua aliarvioitaisiin ostajana sukupuoleni takia. Edellinen kerta taisi olla noin kahdeksan vuotta sitten kun olin hankkimassa ensimmäistä työsuhdeautoani. Olin jo päättänyt auton merkin, mallin ja melkein kaikki speksitkin ja muuta ei olisi tarvittu kuin myydä siihen päälle kasa lisävarusteita, mutta se ei kiinnostanut silloisen Stockan auton erästä myyjää Espoossa. Siitä ärsyyntyneenä ajoin Herttoniemeen, vaikka se ei minulle logistisesti järkevää ollutkaan, ja hankin autoni sieltä mukavalta ja asiantuntevalta myyjältä. Samalta kaverilta tilasin kaksi seuraavaakin autoani.

Luulinkin naisia väheksyvien myyjien jo kuolleen sukupuuttoon tai taipuneen kovan koulutuksen alla kunnes nyt olen törmännyt tähän ilmiöön pari kertaa lähiaikoina. En tosin ole varma johtuuko kohtelu pelkästään sukupuolestani vai siitä, että olen ollut ostoksilla ensin raskausmahan ja sitten pienen vauvan kanssa. Ensimmäinen tapaus sattui eräässä takkaliikkeessä. Myyjä ihmetteli avoimen hämmästyneenä: ”antaako miehesi tosiaan SINUN valita millainen takka teille tulee?”. Sama mies kertoi joka takan kohdalla kuinka kalliiksi kyseinen takka tulee, vaikka en ollut kertonut takkabudjettiamme tai muutenkaan kysellyt hinnoista.

Kuva ei liity juttuun millään tavalla, on vain kivannäköinen. Kuva Pinterestistä, mutta
olen mielestäni sen nähnyt aiemmin jossain suomalaisessa sisustuslehdessä.

Toinen kokemus oli toissapäivänä eräässä kylpyhuonekalusteliikkeessä. Täällä ei sukupuoleni korostunut kuin vasta lähtiessäni kun toivottiin, että tulisin uudelleen käymään sen varsinaisen rakentajan kanssa. Hieman kyllä ihmetytti tämäkin myyntitaktiikka. Kerroin myyjälle, että olemme rakentamassa taloa ja tulin ohi kulkiessani katsomaan millaisia altaita ja kylpyhuonekalusteita heillä on tarjolla. Kun pysähdyin jonkun altaan, kaapin tai valaisimen kohdalla ja kerroin pitäväni siitä, kommentoi myyjä tyyliin, se on kyllä aika kallis ja esitteli sitten edullisempaa versiota. Tämä huolimatta siitä, että en missään vaiheessa ollut keskustellut budjetistamme tai kertonut etsiväni edullisinta vaihtoehtoa.

En suinkaan tarkoita tällä ihmettelyllä sitä, että hinnalta ei olisi väliä, toki on. Toisaalta kuitenkin olemme rakentamassa taloa sillä periaatteella, että siellä asutaan hamaan tappiin saakka ja näin ollen kaikkia sisustusratkaisuja ei tehdä ainoastaan hinnan perusteella. Hyvä myyjä mielestäni yrittää ottaa potentiaalisen ostajan mieltymyksistä ja prioriteeteista selvää ennen kuin alkaa tyrkyttämään huokeinta (tai jotain muuta) vaihtoehtoa. Saattaisinhan olla vaikka tuore lottovoittaja tai saanut kaukaiselta ameriikan tädiltä miljoonaperinnön tai muuten vain varakas vaikka ulkonäön perusteella olenkin vain väsynyt kotiäiti.

Olen aika hanakka äänestämään jaloillani (ja usein myös ihan ääneenkin) jos palvelu ei miellytä. Nämä viime aikaiset tapaukset eivät nostaneet verenpainettani, lähinnä vaan saivat huvittumaan. Siltikään en usko, että kyseisiin liikkeisiin enää palaan mikäli vain muualta löytyy hyviä tuotteita ja asiantuntevaa palvelua. Niistä puheen ollen olen saanut Petikon Nixi-keittiöistä oikein hyvän kuvan, mutta siitä lisää myöhemmin.

roudareina

Jiin asunto on myyty ja me ollaan muutettu ja kannettu tavaroita ja kannettu ja kannettu. Mun ollessa Hoon kanssa sairaalassa Jii aloitti muuttorumban, mutta olenpa minäkin päässyt siihen osalliseksi ihan tarpeeksi. Jii tässä kyllä ehdottomasti suurimman työn teki, mutta sitä ei lasketa koska minä synnytin. ;)

Minä muutin Veikkolaan kesäkuussa. Onneksi lähinnä vain vaatteeni ja ruokapöydän tuoleineen ja jotain pientä kuten sisustuslehtiä, jotka ei onneksi paina juuri mitään... Nyt ne kaikki oli siis siirrettävä takaisin Punavuoreen. Jotta Jiin ja Hoon kamat mahtuivat tänne myös, piti Punavuoresta siirtää tavaraa myös Vantaalle varastoon sekä vanhempieni luokse. Haastavin siirrettävä oli vanha iso täyspuinen kaappi (kuva täällä), joka painaa järkyttävästi. Asuntohan on kolmannessa kerroksessa ja hissiä ei tosiaan ole. Kiitos toiselle Jiille kantoavusta! Kiitos myös nuorimmalle veljelleni, joka auttoi kantamisessa määränpäässä.

Hoon tavarat ja osa Jiin tavaroista tuotiin siis myös tänne Punavuoren asuntoon ja paljon Jiin tavaraa meni Vantaan varastoon. Vuokratessamme 20m2 varaston ajattelimme sen riittävän loistavasti, mutta niin siinä vaan kävi, että nyt varaston on tupaten täysi lattiasta kattoon. Mistä tätä tavaraa oikein kertyy ja miten on mahdollista, että kaappeihin saa upotettua niin paljon kamaa. Ja miksei siitä raaski luopua?!

Tässä yhteydessä myimme kyllä joitakin huonekaluja ja tavaroita Huutonetissä ja pientavaraa koottiin kirppislaatikoihin. Joskus pitäisi sitten vielä sinne kirpparillekin mennä niitä myymään tai sitten lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Nyt ne vielä odottaa Vantaan varastossa kirpputorireissua.

Eli tavaraa on roudattu ees sun taa ja pikkuhiljaa alkaa tää Punavuoren asuntonkin näyttää taas siedettävältä kun kaikki kama on saatu upotettua kaappeihin ja vaatehuoneeseen.  Ohessa pari kuvaa makkarista, joka on kokenut muodonmuutoksen Hoon myötä. Lapsi ei ole vielä kahta viikkoakaan vanha ja on jo saanu paljon ihania pehmoeläimiä ja kirjoja lahjaksi. Kiitos vaan kovasti kaikille Hoon huomioimisesta!

muurausta ja mittausta

Jii vietti tämän päivän tontilla talkooväen kanssa harkkoja muuraten. Itse muuraukseen meni noin puolet siitä ajasta mitä meni mittaamiseen. Tarkastusmittauksia tehtiin usein ja pieteetillä. Muurausta helpotti se, että V. Leinon porukka oli fiksusti toimittanut harkot suoraan olohuoneeseen, joten niitä ei tarvinnut pidemmältä kanniskella. Harmillisesti sade oli päässyt puremaan toista laastisäkkiä, mutta siitäkin kuitenkin suurin osa oli edelleen kuranttia tavaraa. Jii totesikin, että säkin kyljessä oleva teksti ”suojattava sateelta” on syytä ottaa tosissaan.

Pari kerrosta harkkoja on nyt muurattu sateesta huolimatta. Suuri kiitos talkooväelle, erityisesti Hoon 4-vuotiaalle Ee-serkulle, joka jaksoi iloisesti avustaa koko päivän.

Kamalan pieneltä näyttää tuo talon pohja. Toivottavasti se tuntuu valmiina isommalta...

hän on täällä

Reiluun viikkoon raksalla ei ole tapahtunut mitään sillä ajatukset ja action ovat olleet muualla. Meille syntyi aikaisin sunnuntaiaamuna maailman ihanin pieni poika. Hoo on siis viimein saapunut keskuuteemme. <3

Loputkin mun pehmenneistä aivoista jäi Naistenklinikalle, mutta yritetään tässä pikkuhiljaa palailla rakennusprojektin ääreen vaikka paljon muutakin uutta ja ihmeellistä on luvassa.

pientä puuhastelua

Tänään vietettiin muutama tunti tontilla. Minä keräsin viinimarjoja ja sen jälkeen otin ruohikolla auringonpaisteessa tunnin torkut. Jii valmisteli harkkojen muuraamista, laittoi uusia hyllyjä varastoon ja fiksasi tontille pääsyn estävän puomin käyttökuntoon. Illalla perattiin viinimarjat yhdessä. Nyt niitä riittää muutamaan aamupirtelöön.

Suurin osa viinimarjapensaista taitaa olla aikansa eläneitä. Niissä ei juurikaan ole marjoja ja osa marjoista on onnettoman pieniä. Pitää ensi keväänä hommata uusia puskia. Pensasmustikoita ainakin haluaisin. 

opintomatkat

Parhaat rakennusvinkit voi saada muilta rakentajilta. Olemme saaneet paljon apua, ideoita ja ajattelemisen aihetta muista rakennusblogeista, oman blogimme kommentoijilta ja tietenkin keskusteluista muiden rakentajien kanssa.

Olemme tehneet pari opintomatkaa tämän projektin aikana. Jo jokin aikaa sitten vierailimme Ässän ja Jiin jo valmiissa omakotitalossa Somerniemellä ja saimme tietoa etenkin maalämmöstä, mutta siinä sivussa monesta muustakin rakentamiseen liittyvästä asiasta. Talo oli jo toinen heidän rakennuttamansa, joten tietoa ja kokemusta rakennusprojektin läpiviemisestä heiltä löytyi paljon. Tämän vierailun jälkeen varmistuimme siitä, että maalämpö on meillekin paras lämmitysvaihtoehto.

Viime viikolla vierailimme Mathildedalissa Ässän ja Teen luona. Pikkuserkkuni Pee järjesti tämän tapaamisen. Paljon kiitoksia siitä! Alun perin menimme Mathildedaliin katsomaan heidän betonilattiaansa. Mehän suunnittelemme myös betonilattiaa alakertaan, mutta tähän mennessä meillä ei ole ollut tarpeeksi tarkkaa ja luotettavaa tietoa aiheesta. Mathildedalin vierailulla saimme erittäin hyvää tietoa ja varmuuden siitä, että betonilattian saa tehtyä jopa edullisemmin kuin perusparkettilattian.

Ässän ja Teen talo Mathildedalissa ei ole vielä valmis, mutta  projekti on jo melko pitkällä. Talosta tulee todella upea ja uniikki. Ulkopuoli talosta on vuorattu lehtikuusipaneelilla ja mustalla konesaumatulla kattopellillä. Pihalle tulee japanilainen puutarha ja saunaosastolle furo, jota kai voisi kutsua japanilaiseksi uima-altaaksi. Keittiö ja takka olivat jo viittä vaille valmiita ja olivat ihanan yksinkertaisen kauniita. Valitettavasti ottamani kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta tässä kuitenkin yksi näytteeksi.

Kiitos Somerniemelle ja Mathildedaliin, että saimme vierailla kodeissanne ja saimme niin paljon hyödyllistä tietoa!