keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

punavuoren helmi


Ou jee, isännöitsijäntodistus asunnostani on viimein saapunut! Sekin tosin vasta tiukan puhelinkeskustelun jälkeen, mutta tärkeintä on, että asuntoni saadaan nyt oikeasti myyntiin. Toisaalta toivoin, että isännöitsijäntodistusta ei ikinä tulisikaan, niin en joutuisi luopumaan rakkaasta asunnostani. Jännää miten asuntoon voi kiintyä niin kovasti. Toisaalta onhan se mun koti ja kotihan on tunnetusti paras paikka olla.

Olen yrittänyt tsempata itseäni miettimällä huonoja puolia keskusta-asumisessa. Parkkipaikan puutekaan ei enää sellainen ole koska sain oman paikan pari vuotta sitten 5½ vuoden (!) jonottamisen jälkeen. Huonoa siinä tosin on se, että se on erittäin ahtaalla sisäpihalla. Jos kaikkien naapuriruutujen autot ovat parkissa, on omaa autoa lähes mahdotonta saada ulos. Ainakin tulee siinä vekslaamisessa lämmin.
        
Asun kävelykadun varrella ja ainoa reitti autopaikalleni menee sitä pitkin. Aina välillä sitä saa osakseen kaikenlaisia käsimerkkejä ja tientukkimista kun ihmiset ottavat asiakseen kouluttaa ”väärin” ajavaa, vaikka ajo pihoihin on sallittua. Onneksi suurin osa ihmisistä käyttäytyy ihan hienosti, mutta mukaan mahtuu jengiä joka lähtöön. Näistä ”kouluttajista” ei omalla kotikadulla tarvitse enää maalle muuton jälkeen välittää eikä myöskään roska- tai lastausautoista, jotka välillä blokkaavat kapeammat kadut kokonaan. Eikä keravalaisista tientukkijoista, jotka eivät osaa ajaa keskustassa. Tosin hyvin pian olen itsekin ”keravalainen”. Yritän sitten muistaa ymmärtää kiireistä kaupunkilaista, joka vilkuttelee mulle valoja tai antaa äänimerkkiä miettiessäni pitikö nyt tästä kadunkulmasta kääntyä vai ei.

Maalle muuttamisessa hienoa on tietenkin myös se, että auton voi ajaa ihan oven eteen ja nostaa kauppakassit, matkatavarat ja muut painavat kantamukset suoraan sisälle raahaamatta niitä ensin portaita pitkin kolmea kerrosta. Maalla voi laulaa Singstaria yömyöhään tarvitsematta välittää naapureista. Maalla on oma piha ja ulos aamukahville voi mennä vaikka yöpaidassa, tai halutessaan ilmankin sitä. Maalla on pienempi todennäköisyys sille, että joku on omassa kotipihassasi pomppinut konepeltisi täysin ruttuun ja potkaissut sivupelin rikki. Maalla ei haise pissa sunnuntaiaamuisin portin pielessä, tai jos haiseekin niin syyllinen löytyy todennäköisesti omasta kodista. Kyllä maalla on mukavaa.

Keskusta-asumisen hyviä puolia en tietenkään ala nyt listaamaan, mutta ne varmasti tulevat mieleen viimeistään silloin kun huomaa sunnuntai-iltana kahdeksalta, että Vihdissä ei ole edes kylän ainoa pizzeria auki. 

Asuntoni myynti-ilmoitus löytyy täältä


Alla kuvia nykyisestä asunnostani. Osa kuvista on Crapen sivuilta ja osa minun ottamiani. Kuvaus ei näköjään ole vahvimpia puoliani. Pitää treenata.



olohuone
olohuone

olohuone


makuuhuone, ovi vaatehuoneeseen ja keittiöön

makuuhuone


makuuhuone

makuuhuone

keittiö
keittiö

keittiö
keittiö
vaatehuone, ovi keittiöön
vaatehuone

eteinen

eteinen, näkymä keittiöön
kylpyhuone
rappukäytävä

porttikongi

pohjapiirros








12 kommenttia:

  1. Aivan ihana asunto, ihana Punavuori ja kiinnostavalta vaikuttava uusi blogituttavuus!

    Mä niin tiedän tuon tunteen - mekin lähdettiin Ullanlinnasta mm. parempien ja helpommin löytyvien parkkipaikkojen perään. Saatiin ne, mutta silti sinne on välillä ikävä takaisin. No, vaikka ikävä välillä onkin, en silti muuttaisi takaisin. Ehkä sitten kun lapset on isoja...

    Tsemppiä alkavaan urakkaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mia! Varmasti tulee välillä ikävä. Vielä tuntuu vähän epätodelliselta, että olen oikeasti muuttamassa pois, mutta eiköhän siihenkin ajatukseen totu.

    Kävin kurkkimassa blogiasi. Kivalta näyttää ja varmaan mahtava tunne kun olette päässeet vihdoin muuttamaan uuteen kotiin.

    VastaaPoista
  3. Hei Är,

    näyttää aivan ihanalta tämä sun asuntosi! Talostanne tulee varmasti upia siitäkin! Toivottavasti tulee paljon talo- ja sisustusasiaa jatkossa ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Saska! :) Paljon on miettimistä talon kanssa ja sisustusjuttuja olisi tarkoitus täällä blogin puolella pähkäillä.

    VastaaPoista
  5. Täällä myös kohtalotoveri!! Ikävä tulee aina kun punavuori/ullanlinna-akselilla käy pyörimässä :( Mutta ah, sitä rauhaa uudessa kodissa! Ei tarvitse enää murehtia naapurin koko yön kestävistä bileistä tai parkki-ongelmista...
    PS. Ihana punavuoren koti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, taitaa itku tulla siinä vaiheessa kun kauppakirjoja tehdään. Pitää yrittää pitää mielessä keskusta-asumisen huonot puolet.

      Poista
  6. Mä olen niiin lovena tuohon sun asuntoon että mietin koko ajan täällä keinoja vaihtaa nykyinen elämä tuohon. Valintoja, valintoja, valintoja... :)

    VastaaPoista
  7. Voi R miten ihanaksi olitkaan sun Punavuoren Helmen laittanut!! Tsemppiä elämänmuutoksiin, niinhän se vaan on että asuntotilanteenkin on muokkauduttava sen mukana... Ja maaseututalossa riittää varmasti uutta ihasteltavaa! : ) Nimim. kokemuksella, "maaseututalosta" Tukholman kupeesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiots Satu! :) Näinhän se menee, aika aikaansa kutakin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!