tonttikaupoilla

Tontti on nyt virallisesti meidän. Lopulliset kauppakirjat allekirjoitettiin juhlallisesti noin viiden minuutin tilaisuudessa Karkkilassa perjantaina. Raha vaihtoi omistajaa ja kaupanvahvistajakin sai taas omansa. Kaupanvahvistaja tykkää näistä esisopimuskaupoista kun pääsee tilille kahdesti.

Myyjä oli mukava vanhempi mies, joka oli tosi tarkka mihin käyttöön hän tonttinsa luovutti. Erityisesti häntä huolestutti tontin ikihonkien kohtalo. Lupasimme säästellä niitä jos ei tule mitään syytä laittaa niitä nurin. Ei kai, ovat kyllä komeita.

Ettei kaikki kuulostaisi liian itsevarmalta, kunnalla on vielä etuosto-oikeus tuohon maapalaan. Noita etuostoja ei kai Suomenmaalla tapahdu montaakaan vuodessa, joten pelko on varmaan aika turha. Ollaan luottavaisia.

Heti kun saimme puhelimitse tiedon rakennusluvan lainvoimaisuudesta ilmoitimme myös rakentamisen alkavaksi samalle päivälle eli 11.6. Myyjä tai oikeammin välittäjä oli noutanut kunnan rakennusvalvonnasta oikein leimatun paperin, jossa vahvistettiin rakennusluvan lainvoimaisuus. Saimme sen itsellemme kaupantekotilaisuudessa.

Nykyisten suunnitelmien mukaan varsinainen rakentaminen pitäisi alkaa vasta lomakauden jälkeen, mutta jos kuitenkin löytyy vapaa kaivuri ja siihen osaava kuski niin nyt voisi aloittaa vaikka heti. Molempien myymättömät asunnot tietysti hieman laittavat miettimään mitä kaikkea voidaan teettää tässä vaiheessa. Varmastikin kaikki asiat selkenevät aikanaan.

Varsinainen aloituskokous voidaan pitää halutessamme vasta kun pohja on kaivettu eikä vielä ole tehty täyttöjä. Samalla katsotaan että rakennuksen paikka on suunnitellulla paikalla.

Lvi-suunnittelija on kiikuttanut suunnitelmat suoraan rakennusvalvontaan. Hyvä niin, mutta emme kyllä itse ole suunnitelmia vielä nähneet. Varmaankin niihin voi tehdä pikku viilauksia halutessaan. Sitä ei tiedetä, ovatko muutokset maksullisia vai ei. Kyseessä on sama lvi-urakoitsija, jolta on joutunut pyytämään suunnitelmaa ja tarjousta useita kertoja. Emme vieläkään osaa sanoa, onko oikein suosia paikallista yrittäjää, joka on selvästikin ylityöllistetty. Rakentamisen aikana voi tulla ajoitusongelmia jos kuka tahansa urakoitsijoista on epäluotettava. No, häntä ei ole vielä valittu, mutta jos valitaan niin saattaa olla että joudumme katumaan valintaa vielä monesti.

Seuraavaksi pitäisi vahvistaa lämmitys- ja jätevesijärjestelmä. Lämmitykseksi on vahvistumassa maalämpö ja nimenomaan porattuun reikään sen sikamaisesta hinnasta huolimatta. Tonttia ei kuitenkaan ole niin paljoa että ihan omalle maalle saisi vaakaan kaivetun 400 metrin putkiston. Parisataa metriä alaspäin ja siellä se sitten on... Jätevesien käsittelystä kyselimme muutama viikko sitten. Ainoastaan pikkusisko vinkkasi oman työpaikkansa asiantuntijasta. Hänelle on vielä soittamatta, mutta nythän alkaa olla oikea aika.

Edellä mainittu lvi-kaveri ehdotti puhdistamoa imeytyskentän sijaan. Aika vähän on tullut kannatusta moiselle. Itse olisimme myös puhdistamon kannalla ilmeisestikin vähäisemmän huollon ja tyhjennystarpeen takia. Tarvitsemme hieman lisävalaistusta tähänkin asiaan.

Muita ratkaisua odottavia asioita:

Tonttitien parantaminen

Muutaman kuusen raivaus ylijäämämaan tieltä

Kaivinkoneurakoitsijan lopullinen valitseminen

Anturan muotin ja sokkelin tekotapa

Rakennuksen paikan määritys

rakennuslupa lainvoimainen

Meillä on lainvoimainen rakennuslupa!! Kukaan ei valittanut. Jihaa! :)

Tässä eilen tontilta napsimiani kuvia. Siellä on jo valmiina omenapuita, marjapensaita ja mansikkamaa. Yritetään saada niistä mahdollisimman moni säilymään, mutta joitain saatetaan joutua uhraamaan Ladon tieltä. Kuvissa näkyy myös punainen "kaivokoppi" ja vihreä varasto, joka tulee olemaan oiva apu rakennusvaiheessa.

Alla vielä kuva Iines Mansikasta. Iines Mansikka ilmestyi viime viikolla vanhempieni pihaan emonsa kanssa. Täysin villi pentu tottui ihmisiin päivässä ja on jäänyt asumaan pihapiiriin. Yleensä sen löytää kuistilta tai takaoven portaiden alta. Sen sisarusten kohtalosta ei ole tietoa ja äitinsä on suurimman osan aikaa teillä tietämättömillä, mutta käy aina välillä katsomassa onko Iines Mansikalla kaikki hyvin. Iines Mansikalle nimen antoivat veljeni lapset.

lupaavaa

Lupa-asia on liikahtanut tosi nopeasti. Kunnan rakennustarkastaja soitti viime viikolla kysyäkseen muutaman tarkentavan kysymyksen. Halusi varmistaa, että lvi-suunnitelmat on tulossa ja tarkenteli joitain juttuja. Lupasi, että lupa olisi heidän puolestaan hyväksytty perjantaina. Niin sitten tapahtuikin. Maanantaina postin seasta löytyi postiennakkoilmoitus ja vajaalla puolellatoista tonnilla saikin postista pienen kirjeen. Raju kilohinta paperille, mutta onhan päätöksetkin raskaita. Aika huimaa vauhtia. Koko prosessi kesti vain alle kaksi viikkoa. Pisteet taas Vihtiin.

Jotain negatiivistakin. Kunnan kaavoittaja miettii vastustaako vaiko puoltaako hanketta. Täältä kotoa käsin ei oikein voinut vaikuttaa asiaan paitsi telepaattisesti. Ilmeisesti kaavoittaja ei sittenkään vastusta asiaa, koska rakennustarkastaja ilmoitti tänään keskustelleensa asiasta ja jääneensä siihen käsitykseen, että sieltäpäin ei valituksia tulisi. Olisikin aika kornia jos kunnan toinen viranomainen puoltaisi juttua ja toinen ei. Asia ei kuitenkaan ollut vielä varma. Elikkäs  on tulossa jännä kaksviikkojakso kun tietysti asiasta voi tehdä valituksen kuka tahansa.

Toivottavasti kukaan ei purnaa ja pääsemme aloittamaan latoilun oikein vauhdilla. Saakohan noi luparahat takaisin jos lupaa ei tulisikaan? Ei varmaan... Ei vaan, olemme molemmat varmoja, että ensi viikon lopulla latolupa saa lainvoiman ja taas olemme yhden askeleen lähempänä valmista kotia.

Askeleita on vaan aika paljon vielä...

portaita

Bella Casa di Bella -blogista mietti pari päivää sitten porrasvaihtoehtoja ja siitä inspiroituneena etsin minäkin muutamia fiilistelykuvia portaista. Kuten Bella, minäkin haaveilen betoniportaista, mutta eipä tuollaiset puiset maalatutkaan hullummat olisi. Portaiden alla voisi olla vaikka siivouskaappi, mutta ei mielellään vain tyhjää tilaa (ilman ovea), jonne kertyisi kaikenlaista roinaa.

Tässä vaiheessa houkuttelisi myös se, että portaissa ei olisi varsinaisia kaiteita vaan olisi umpiseinät molemmin puolin. Ei kai kaiteet ole silloin pakolliset jos on umpiseinät? Mulla ei itse asiassa ole mitään käsitystä onnistuisiko tuo umpiseinäratkaisu meidän taloon. Pitää ottaa selvää.

Kaikki kuvat on Pinterestistä, mutta olen yrittänyt lisätä niihin myös blogin tai nettisaitin, josta kuva on pinnattu.

http://darylmc.blogspot.com/

Australian Interior Design Awards, emmas.blogg.se

http://www.nerochronicles.com/

http://monsplace.tumblr.com/

http://rumfortva.se/

http://finderskeepersmarketinc.blogspot.com/

http://keltainentalorannalla.blogspot.com/

http://www.contemporist.com/

http://www.escapadeblog.com/

Photo: Robertas Riabovas, llamasvalley.com

aikataulu

Päätös rakennusprojektiin lähtemistä tehtiin aika vauhdilla. Sitä ennen pitkään vetkuteltiin, että pitääkö asumisjärjestelyille ylipäätään tehdä mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin vaaka alkoi painaa siihen suuntaan, että Hoon tulon myötä olisi varmasti järkevää asua samassa osoitteessa. Ja eihän se taloudellisestikaan ole mitenkään viisasta ylläpitää kahta taloutta. Seuraavaksi keskusteltiinkin siitä, että missä ja minkälaisessa kodissa sitä sitten asuttaisiin. Itse en missään nimessä halunnut (tai edelleenkään halua) muuttaa rivitaloon tai ylipäätään johonkin lähiöön. En tiedä mikä kammo mulla on rivitaloasumista kohtaan. Enhän ole sitä koskaan edes kokeillut. Jii ei halunnut Helsingin ytimeen eikä ensin lämmennyt omakotitaloaatteellekaan, mutta tuli onneksi järkiinsä. 

Seuraava steppi oli omakotitalojen etsintä nettipalveluista ja käytiin ihan paikanpäälläkin muutamaa katsomassa. Sopivia ei vain ollut myynnissä. Pari ihan tosi kivaa taloa löytyi, mutta sijainti molemmilla oli väärä. Yksi oli liian kaukana pääkaupunkiseudusta (=töistä) ja toisessa oli postimerkin kokoinen tontti, josta näkyi ja kuului ainakin neljään eri naapuriin. Tässä jälkimmäisessä naapuri tosiaan pihallaan huusi kerpelettä juuri asuntoesittelyn aikaan. Vähän nauratti ja toisaalta se vahvisti päätöstä siitä, että ihan niin lähellä olevia naapureita ei kaivata.

Siitä kun alettiin puhua talopaketista siihen kun talopaketti tilattiin ei tainnut mennä kuin kuukauden päivät. Melko nopeaa toimintaa siis. Talopaketti tilattiin siinä vaiheessa kun tonttikaupasta oli tehty esisopimus. Sähkö-, putki- tai muitakaan urakoitsijoita ei ollut edes mietitty. Eikä niitä kaikkia vieläkään ole valittu. Vähän siis lähdettiin soitellen sotaan. Katsotaan miten tää tästä etenee. Jonkinlainen aikataulu ollaan kuitenkin tehty. Tässä siis jo toteutuneita toimenpiteitä ja loput sitten oletuksia ja tavoitteita.

vko/vuosi                         toimenpide/työvaihe tehdyt

13/2012                        alustava päätös talopaketista

15/2012                        löydettiin täydellinen tontti (vain ranta puuttuu)

15-16/2012                   talopaketin valitseminen ja alustavaa suunnittelua

17/2012                        tonttikaupan esisopimus

17/2012                        talopaketin tilaus

18/2012                        maanrakennusurakoitsija valittu

19/2012                        sähköurakoitsija valittu

20/2012                        rakennuslupahakemus jätetty

vko/vuosi                         toimenpide/työvaihe tavoiteaikataulu

21/2012                        rakennuslupapäätös

22-23/2012                   valitusaika rakennuslupapäätöksestä

23/2012                        lopullinen päätös lämmitysratkaisusta

24/2012                        lvi-urakoitsija valittu

24/2012                        lopullinen rakennuslupa (toivottavasti)

24/2012                        lopullinen tonttikauppa

25/2012                        timpuri(t) valittu

25/2012                        sisätöiden tekijä(t) valittu

36-39/2012                   maanrakennusurakoitsija hommissa, perustusten teko, viemäröinti, jätevesiratkaisut, maalämpö(?)

43/2012                        sisustusratkaisut valittu, keittiö, lattiamateriaalit, seinämateriaalit, sisäkattomateriaalit, kylpyhuoneiden kalusteet, muut kiintokalusteet, takka, laatat, portaat jne.

45/2012                        talopaketin pystytys

46/2012 - 7/2013           timpurit hommissa, ulkolaudoitus, katto, sisäseinät, lattiavalu…

8-20/2013                     sisätöitä, lattia- ja seinäpinnat, keittiön ja kylppäreiden kalusteet, laatoitukset jne.

21/2013                        muutto

22/2013 - joskus            autotalli, varasto, uima-allas, pihanlaittoa jne.

vauvakamaa

Tästä blogista alkaa hälytyttävästi muodostua odotusblogi. Älkää pelästykö, kai tää hormonien vaikutus lakkaa viimeistään muutaman kuukauden kuluttua. Vai lakkaako? Pääasiassa rakennusblogina jatketaan, mutta kun sillä saralla ei tässä vaiheessa kovin kovaa vauhtia edetä niin pitää kirjoittaa muusta ajankohtaisesta. Eli tässä tapauksessa vauvanvaatteista ja vaunuista.

Kommenttiboksissamme Liisa suositteli Mutsy-lastenvaunuja pari viikkoa sitten. Viime viikolla Jii törmäsi vanhaan työkaveriinsa, joka työnteli Mutsyn Urban Ridereita ja oli niihin kovin tyytyväinen. Jiinkin mielestä ne oli hienot kun olihan niissä kääntyvät takapyörät ja kaikkea. 

Eilen mentiin sitten Varistoon A-T Lastenturvaan tutustumaan Mutsyihin paremmin. Saimme paikalla tosi hyvää palvelua Viljalta ja lähdimme liikkeestä tarjous mukanamme. Tämä oli neljäs vaunukauppa, jossa käytiin ja ensimmäistä kertaa lähdettiin ulos niin ettei oltu ihan sekaisin informaatiotulvasta. Ilmeisesti jotain on pikkuhiljaa sisäistetty kun kaikki myyjän selitykset eivät enää kuulostaneet heprealta.

Vaikka olemmekin nyt vakuuttuneita, että meillekin tulee Mutsy Urban Riderit emme tilausta vielä tehneet koska halusin tarkistaa nettikauppojen hintatason. Kotona tsekkasin pari ulkomaista nettikauppaa ja näyttää siltä, että niistä saisi saman paketin muutamaa kymppiä halvemmalla kuin Suomesta. Eli todennäköisemmin ostamme vaunut A-T Lastenturvasta niin on sitten helpompi hoitaa takuuasioista jos on tarpeen.

Tilaukseen on lähdössä Mutsy Urban Rider Next –runko, vaunukoppa Cargo New Black, istuinosa Cargo New Black, vaunuihin kiinnitettävä isompi ostoskori, Brio sade- ja hyönteissuoja, Cyber Aton –turvakaukalo Pure Black, Isofix-telakka sekä adapterit turvakaukalon ja rungon väliin. 

Viime aikoina mun suurinta huvia on ollut vauvanvaatteiden etsiminen kirppareilta. Jokunen tuntemani henkilö on ollut huolissaan tullaanko Hoo-raukka pukemaan pelkkään mustaan ja harmaaseen, mutta ei huolta Hoolle on nyt hommattu ihan värikkäitäkin vaatteita. Tässä pieni otos mun kirpparilöydöistä. Mukana on jopa turkoosia! Täytyy myöntää, että olen itsekin vähän huolissani mieleni tasapainosta.

Käytetty hoitopöytänkin jo ostettiin, mutta emme ole sitä vielä myyjältä noutanut. Se ei montaa euroa maksanut ja siinä houkutteli pöydän väri. Kyseessä on mustaksi maalattu Ikean Sniglar. Eipä nuo uutenakaan paljoa maksa, mutta nyt sitä ei itse tarvitse maalata. Pyökinvärinen kun ei kauheesti mun silmää miellytä.

Lisäksi meillä on vanha kehto, jossa Jiikin on aikoinaan nukkunut. Sitä en tohdi lähteä maalaamaan mustaksi, on ihan kiva tuollaisenaan. Siinä itse asiassa on tällä hetkellä vain pohjamaali, mutta näyttää mun mielestä ihan hauskalta noinkin, joten sille tuskin tehdään yhtään mitään.

rakennuslupa haussa

Dodiin. Hakemus on jätetty!

Vihdin kunnan pitäisi olla ylpeä rakennusvalvonnastaan. Pelotti etukäteen kuin auton katsastus ennen vanhaan, tai siis jotain autokatsastuksen ja hammaslääkärin välimaastossa.

Turha pelko. Heti kun astuin toimistoon sisään, toimistovirkailija heipsutteli ja sanoi Tarmon ottavan kohta vastaan kunhan selviää edellisestä rakentajasta (tää rakentaja oli selvästikin ihan vasta-alkaja päätellen hänen kysymyksistään). Kuitenkin, hyvin alkaa.

Jii ja Kannustalolta saatu raksaliivi

Ei mennyt pitkäänkään kun Tarmo otti minut vastaan ja heti kohta paperitkin. Lopulliset kuvat (siis piirustukset, mutta pukkaa jo ammattitermejä..) puuttuivat johtuen talotehtaasta. Tai oikeammin meistä kun sen tonttikaupan takia oli niin kiire. Minulla oli mukana ns. lausuntokuvat, jotka kuittaamalla olimme hyväksyneet piirustukset. Tämän jälkeen muutokset ovat siis maksullisia. Eli mukana oli väärät kuvat, mutta oikeat tuli Kannuksesta jo seuraavana päivänä. Ihan ok nopeaa kaiken kaikkiaan. Nyt on ne oikeat matkalla Vihtiin by Itella.

Vielä jäi puuttumaan lvi-vastuullinen ja jätevesijutuista parempi suunnitelma. Tarmo ehdotti valmistajan esitettä. Aika hyvä vinkki. Toimittelemme loppuja selvityksiä perästäpäin, mutta tärkeintä oli että iso pyörä lähti pyörimään. Saatiin lupanumero!

Talotehtaan papereissa ei ollut perustuskuvia. Hieman yllätti, koska myyjä ei mielestäni siitä maininnut, kyseli kylläkin tuleeko tuulettuva alapohja vai hiekalle tehty. Siitä kai jäi käsitys että he toimittavat vallitsemallamme vaihtoehdolla perustussuunnitelmat. Nyt leikkauskuvissa oli vain maininta talotehtaan toimittavan mittapiiroksen ja varsinaisen perustussuunnittelun kuuluvan olosuhteet tuntevalle suunnittelijalle. Noh, ehkä se niin onkin mutta voisi siinä olla mukana normaaliolosuhteisiin suunnitellut kuvat jotka esim. vastaava mestari varmistaisi. Niin kuin kirjoitin, ainakin meni ohi jos myyjä siitä mainitsi.

Pieni pettymys…

Soitin tontin myyjälle ilmoittaakseni, että olemme sovitun aikataulun puitteissa hakeneet rakennuslupaa. Hän oli kertomansa mukaan viemässä viimeisiä roippeita tontilta, mutta näytti sinne roinaa vielä jääneen parin jätelavan verran. Tosin eihän niiden pois viennillä mikään kiire ole, onhan tontti vielä virallisesti hänen. Saimme tontin pikku koppiin avaimen ja ekat työkalut on sinne jo jemmattukin. Lekaa ja kirvestä. Pitkää mittaa ja sen semmoista. Vatupassia ei vielä tarvita.

Rakennusluvan rinnalla tarvitsee nyt viedä tuota perustussuunnitelmaa eteenpäin. Tarvii löytää suunnittelija.

Lvi-urakoitsijankin löytäminen tuntuu vaikealta. Ensimmäisen hinta hyppäsi 15.000€ eli n. 30% alkuperäisen arvion ja lopullisen tarjouksen välillä. Erehdyin kiirehtimään tarjousta. Tai oikeammin ihmettelin missä tarjous viipyy kun ei kuulunut n. viikon kuluttua urakoitsijan itsensä lupaaman ajan jälkeen.

Toinen urakoitsija kuulosti järkevältä, oli paikallinenkin. Kolmen muistutuksen jälkeen on pakko hylätä hänetkin. Jos ei saa tarjousta aikaiseksi kolmessa viikossa, miten itse putkityöt sujuisivat? Enkä oikeasti yrittänytkään saada liian sitovaa ja eurolleen oikeaa tarjousta vaan asiallisen tarjouksen niistä jutuista mihin urakoitsija voi sitoutua ja jonkinnäköistä listaa asioista joita ei voi urakoida. Pitäisikö sitten antaa ihan vapaat kädet tuntiveloituksella? Turha puhua harmaan työvoiman riskeistä jos lailliset kotimaiset yrittäjät ovat yhtä epäluotettavia.

Loppuviikolla yritän vielä yhtä yrittäjää. Hän on jo 80 kilsan päässä pääkaupunkiseudusta. Olisiko nyt sellainen joka pitää minkä lupaa? Toivoa sopii koska en tiedä ketä kysyisin seuraavaksi.

tunnustus

Saimme Liebster blog -tunnustuksen Merviltä Harmaja Savoon -blogista. Kiitos Mervi! 


Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Laitamme tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille

Ladossa
moderni puutalo
Casa di Bella
REELINKI
Villa Hedda

viikonlopun tunnelmia

Viikonloppuna ei uhrattu hetkeäkään rakennusprojektille, mutta muuta aktiviteettia oli mukavasti. Jii vietti perjantai-iltaa Suomi-Kanada matsissa ja minä Farangin maistelumenun ääressä. Lauantai aloitettiin Fasun brunssilla. Suosittelen lämpimästi tuota Fazerin viikonloppubrunssia. Se on enemmän sellainen aamiaistyyppinen, jossa ei ole lainkaan lämmintä ruokaa. Pöydissä notkuu erilaisia leipiä, leikkeleitä ja hedelmiä. Ja ne kakut…

Syömisen jälkeen kierreltiin tuulisen Etelä-Helsingin siivouspäivän kirppispisteitä. Päivän aikana tuli käveltyä lähemmäs kymmenen kilometriä, mutta saalis oli aika heikko. Muutama vauvanvaate tarttui mukaan sekä jääkaappirunoutta-magneetit. Noi magneetit oli ihan pakko ostaa kun joskus kymmenen (tai kaksikymmentä) vuotta sitten niistä haaveilin, mutta en ole koskaan omistanut jääkaappia, johon magneetit olisivat tarttuneet. Nyt ne on sitten isketty Jiin jääkaapin oveen. Saa nähdä mitä niille käy, ehkä ne menee takaisin kiertoon sen jälkeen kun olen saanut niillä jonkun aikaa leikkiä.

Kirppiskierroksen jälkeen lähdimme hakemaan hätäraketteja veneeseen ja kuinka ollakaan huomasin kyltin Snö of Swedenin ystävämyynnistä ja siellähän piti myös pyörähtää. Onneksi viimeinen myyntitunti oli menossa eli suurin osa tavarasta oli jo mennyt. Tarttuihan sieltä nytkin pari kolme korua mukaan, mutta näin halvalla tuskin olisin selvinnyt jos olisin ollut paikalla aiemmin.

Lauantaihin mahtui vielä vierailu mummolaan makaronilaatikolle ja kahville. Sieltä sain mukaani myös mummoni ja äitini kirppissaaliin, joka oli – yllätys, yllätys – vauvanvaatteita. Nyt alkaa Hoon vaatevarasto olla jo suhteellisen suuri. Äitiyspakkauksessakin kun vielä tulee aikamoinen kasa lisää päälle pantavaa. Vaikka noi äitiyspakkauksen vaatteet eivät niin kauheasti silmää miellytäkään tulee niitäkin varmasti käytettyä. Miksi muuten suurin osa vauvanvaatteista on pastellisävyisiä tai muuten vaan hailukan värisiä? Hoon garderoobi on tällä hetkellä aikalailla harmaapainotteinen, mutta kelpuuttaisin mielelläni kirkkaankin värisiä vaatteita jos niitä vaan löytyisi. Seppälän uudessa vauvanvaatemallistossa on joitain ihan kivoja yksilöitä kuten tämä keltainen t-paita. Älkää muuten kertoko Jiille, että poikkesin tänään vielä töiden jälkeen yhdellä espoolaisella kirpparilla ja ostin pari (neljä) vaatetta Hoolle.

Sunnuntaina aloitimme veneilykauden. Vene laskettiin Päijänteeseen ja lähdettiin ajelulle. Järvellä syötiin huoltoasemalta ostetut eväät, tai se osa niistä, joita en ollut vielä ehtinyt autossa syömään. Vene toimi hienosti ja ilma oli mitä mahtavin. Tosin kovin lämmin ei vielä ollut, joten kannella ei kauaa tarjennut maisemia ihastella.

odottavan aika on pitkä

Pikkujuttuja saatu taas eteenpäin talotehtaan piirustuksia odotellessa. Kiersimme rajanaapureita, ei niinkään lupaa kysymässä vaan ilmoittamassa rakennushankkeen alkamisesta. Naapurin LUPAA ei tarvita jos rakentamisessa noudatetaan kunnan määräyksiä. No, ilmoituksen jälkeen naapureilla on viikko aikaa huomauttaa asiasta kunnalle. Kaikki rajanaapurit kuitenkin tavoitettiin eikä kukaan vastustellut. Katsotaan sitten viikon kuluttua.

Edelleen olemme valmistelleet vastaavan mestarin ilmoituspapereita. Sekään ei näytä olevan mitään rakettitiedettä. Koskahan se rakentamisen vaikea osuus alkaa?

Puolen viikon aikaan talotehtaalta tuli luonnokset tarkastusta varten. Pieniä muutoksia voi tehdä mutta niitä ei ihme  kyllä ole ilmaantunut. Tai jos keittiön tiskialtaan siirtoa ei lasketa... Varmaan teemme muutoksia vasta sitten kun ne ovat maksullisia. Luonnosten palautus viikon sisällä niin käynnistävät sirkkelit Pohjanmaalla. 

http://weheartit.com

Vaikka ensi viikko onkin tynkä pitäisi se lupahakemus jättää. Nyt jo tuntuu varmalta, että emme saa piirustuksia siihen mennessä. Tonttikaupan ehtonahan oli että lupa laitetaan vireille 15.5. mennessä. Tai siis meidän asettama ehtohan oli että saamme rakennusluvan.... Monimutkaista:)

Jätevesijuttu pitäisi vielä päättää. Eikö kukaan voi kirjoittaa hyviä ja huonoja puolia imeytyskentästä vs. pienpuhdistamo? Ollaan päätymässä pienpuhdistamoon vähän pienempien käyttökulujen takia. Kumpikin vaihtoehto on silti edelleen mahdollinen.

Lämmityskin askarruttaa. Vaikka pieni vihreä ihminen sisällä sanoo, että säästetään sähköä ja laitetaan maalämpöpumppu niin järki käskee selvittämään muitakin vaihtoehtoja. Olisiko vesikiertoinen sähkölämmitys jopa 10k€ halvempi? Maalämpö voisi säästää hintansa 20 vuoden aikana. Jos silloinkaan kun laite on silloin jo vaihtokunnossa. Kallista olla vihreä! Pelkästään puulämmityksen varaankaan ei oikein halua lämmitystä jättää, on vähän liian sitovaa. Sitä paitsi rakennuskustannukset olisivat varmaan maalämmön tasoa, jopa korkeammat hormin kanssa.

Suora sähkö? -Ei! Muita ajatuksia?

fiilistelyä

Rakennusprojektissa ei ole muutamaan päivään tapahtunut juurikaan mitään. Odottelemme Kannustalolta piirustuksia, jotta saamme rakennusluvan vetämään.

Odotellessa olen surffannut muissa blogeissa ja kopioinut niistä muutamia fiilistelykuvia.

by Line Klein via Koolandkreativ

Interior Decline by Llamas' valley

the Black Workshop via Llamas' valley

the Black Workshop

by Robertas Riabovas via Llamas' valley

by Paul Mouret via Things We Like

by Wichman and Bendsen via Vosgesparis

the Black Workshop

Mikkel Mårtensen via Koolandkreativ

Artek 2nd cycle

keittiökaupoilla

Tänään oli vuorossa keittiöliikkeiden kiertämistä. Kävimme useammassa liikkeessä, mutta potentiaalia löytyi Kvikistä, Keittiömaailmasta ja Puustellista. Niissä varmasti vierailemme uudestaankin. Lisäksi on vielä pari liikettä, jotka haluan tsekata, mutta joissa emme tänään ehtineet käymään.

Kvik

Variston Kvikissä oikein mukava ja asiantunteva naismyyjä palveli meitä. Kvikissä ensisilmäyksellä kiehtoi kalusteiden yksinkertainen kauneus. Kvik eroaa peruskeittiöistä sillä, että heidän kalusteensa ovat 10cm korkeammat kuin normaali keittiöstandardit  ja näin ollen saadaan kaappeihin lisätilaa. Tasojen kokonaiskorkeus ei kuitenkaan nousee niin paljon koska heiltä saa matalampia sokkeleita. Heiltä on myös mahdollista saada normaalia syvempiä kaappeja ja saada sitäkin kautta lisätilaa. Haaveilen osittain yläkaapittomasta keittiöstä, joten lisätila alakaapeissa olisi erittäin tervetullutta. 

Kvik

Kiersimme myös pikaisesti Kvikin kylppäripuolen ja se näytti yhtä houkuttavalle kuin keittiöpuolikin. Siellä oli mm. Ihania betonisia altaita ja allastasoja. Harmikseni sain kuulla, että ne vaativat hyvää hoitoa usein. Eli ei siis varmaankaan meille (ainakaan mulle) sopiva vaihtoehto.

Kvik

Kvik on tanskalainen yritys ja sen kyllä huomaa heidän mallistostaan. Emme tällä erää vielä tutkineet hintoja sen tarkemmin, mutta ymmärtääkseni Kvik on myös melko edullinen vaihtoehto.

Keittiömaasta Varistosta saimme myös erittäin hyvää palvelua ja vinkkejä meitä palvelleelta miesmyyjältä. Keittiömaa edustaa useaa merkkiä, esimerkiksi Nixiä ja Noblessaa. Heiltä saa 300 erilaista ovimallia 4000 eri sävyssä. Meitä kehotettiin vierailemaan heidän Tammiston keittiönäyttelyssä, joka on kuulemma Suomen suurin.

Nixi

Nixi

Nixi

Kävimme myös Variston Puustellissa. Olin aina pitänyt Puustellia aika vanhanaikaisena kunnes vanhempani tekivät pari vuotta sitten keittiöremontin ja tilasivat kalusteet Puustellilta. Heidän keittiönsä on todella kiva ja tyylikäs ja voisin ottaa samanlaisen omaanikin kotiin. Valitettavasti en Puustellin sivuilta löytänyt kyseisestä ovimallista kuvia enkä oikein muitakaan kivoja kuvia. Puustellissakin saimme hyvää palvelua miesmyyjältä, joka vaikutti innostuneelta tekemään meille heti suunnitelman. Vierailemme siis sielläkin varmasti uudestaan.

Retkemme lopuksi kävimme vielä parissa lastentarvikeliikkessä katselemassa vaunuja. Tämä on minulle aivan tuntematonta aluetta. Lähtökohtana oli se, että värin pitää olla musta (tai ehkä tummanharmaa). Kokomustia vaunuja tuntuu olevan aika vaikea löytää, kaikissa melkein tuntuu olevan lisänä jotain ruutua, raitaa, vauhtiviivaa tai sateenkaarenvärinen logo. Tässä vaiheessa parhaimmalta ja käteen sopivammalta vaihtoehdolta tuntuu musta Emmaljungan City Cross -yhdistelmävaunut mustalla rungolla. Muuten samanlainen kuin tuossa kuvassa, mutta rungon väri myös mustana.

Keittiökuvat: Kvik ja Nixi

talopaketti tilauksessa

Talopaketti on nyt tilattu. Istuimme eilen illalla Kannustalon edustajan Petri Noposen kanssa useamman tunnin hioen tilausta. Lähes kaikki päätökset liittyen varsinaiseen talopakettiin on tehty. Muutamat asiat kuten sisäovet, listat, sauna ja portaat ovat vielä mietintävaiheessa. Portaat niistä on se vaikein juttu. Haluaisin hurjasti umpiportaat betonista. Saa nähdä onnistuuko niiden laittaminen Latoon. Jii ei kai ainakaan vielä ole ihan vakuuttunut betonisten portaiden ihanuudesta, mutta katsotaan mihin päädytään. Selvitystyö alkakoon.

Paketin toimitus sovittiin marraskuun alkuun, jotta saamme hyödynnettyä ns. talvialennuksen. Petrin kanssa on ollut mukava asioida. Hän tuntee myymänsä tuotteen ja sen toimitussisällön erittäin hyvin. Petri osasi kertoa selvästi eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta kokonaisuuteen.

Tänään treffasimme tontin entisen (virallisesti vielä nykyisen) omistajan tontilla. Katsottiin yhdessä rajat ja tontilla oleva puusto ja kasvusto. Emme oikeastaan olleet aikaisemmin tajunneetkaan kuinka paljon meillä on siinä omaa pihametsää. Oma virkistysalueemme, jossa virtaa puro ja syksyisin sieltä kuulemma saa hyvän kantarellisadon.

Pihalla on mansikkamaa, mustaherukkapensaita ja omenapuita. Tontin (kohta) entiset omistajat ovat huolehtineet kasvustosta, koska heidän sukulaisensa oli siihen tarkoitus rakentaa. Suunnitelmat olivat kuitenkin muuttuneet ja he päätyivät lopulta tontin myyntiin. Tontista luopuminen on selvästikin heille vaikeaa ja ymmärrän sen hyvin. Onhan omasta asunnostanikin luopuminen minusta tosi haikeaa.

Määrittelimme myös talon paikan tänään. Talon etupihalle jää omenapuut, marjapensaat ja kasvimaa. Sinne tulee myöhemmin myös autotalli/katos ja varasto. Takapihalle jää runsaasti tilaa ja sinne rakennetaan jossain vaiheessa uima-allas. Haaveilin järvenrantatontista, mutta uima-allashan on melkein sama asia. Onhan?!

Pidän tontista enemmän ja enemmän joka kerta kun käymme siellä. Nyt ainakin tuntuu siltä, että teimme tosi hyvät kaupat. Uusia kuvia en tänään tajunnut tontilta ottaa. Selvästikään en ole ihan vielä tähän bloggaajan maailmaan päässyt täysillä sisään kun näinkin tärkeät asiat kuin kuvat unohtuvat.

punavuoren helmi

Ou jee, isännöitsijäntodistus asunnostani on viimein saapunut! Sekin tosin vasta tiukan puhelinkeskustelun jälkeen, mutta tärkeintä on, että asuntoni saadaan nyt oikeasti myyntiin. Toisaalta toivoin, että isännöitsijäntodistusta ei ikinä tulisikaan, niin en joutuisi luopumaan rakkaasta asunnostani. Jännää miten asuntoon voi kiintyä niin kovasti. Toisaalta onhan se mun koti ja kotihan on tunnetusti paras paikka olla.

Olen yrittänyt tsempata itseäni miettimällä huonoja puolia keskusta-asumisessa. Parkkipaikan puutekaan ei enää sellainen ole koska sain oman paikan pari vuotta sitten 5½ vuoden (!) jonottamisen jälkeen. Huonoa siinä tosin on se, että se on erittäin ahtaalla sisäpihalla. Jos kaikkien naapuriruutujen autot ovat parkissa, on omaa autoa lähes mahdotonta saada ulos. Ainakin tulee siinä vekslaamisessa lämmin.

        

Asun kävelykadun varrella ja ainoa reitti autopaikalleni menee sitä pitkin. Aina välillä sitä saa osakseen kaikenlaisia käsimerkkejä ja tientukkimista kun ihmiset ottavat asiakseen kouluttaa ”väärin” ajavaa, vaikka ajo pihoihin on sallittua. Onneksi suurin osa ihmisistä käyttäytyy ihan hienosti, mutta mukaan mahtuu jengiä joka lähtöön. Näistä ”kouluttajista” ei omalla kotikadulla tarvitse enää maalle muuton jälkeen välittää eikä myöskään roska- tai lastausautoista, jotka välillä blokkaavat kapeammat kadut kokonaan. Eikä keravalaisista tientukkijoista, jotka eivät osaa ajaa keskustassa. Tosin hyvin pian olen itsekin ”keravalainen”. Yritän sitten muistaa ymmärtää kiireistä kaupunkilaista, joka vilkuttelee mulle valoja tai antaa äänimerkkiä miettiessäni pitikö nyt tästä kadunkulmasta kääntyä vai ei.

Maalle muuttamisessa hienoa on tietenkin myös se, että auton voi ajaa ihan oven eteen ja nostaa kauppakassit, matkatavarat ja muut painavat kantamukset suoraan sisälle raahaamatta niitä ensin portaita pitkin kolmea kerrosta. Maalla voi laulaa Singstaria yömyöhään tarvitsematta välittää naapureista. Maalla on oma piha ja ulos aamukahville voi mennä vaikka yöpaidassa, tai halutessaan ilmankin sitä. Maalla on pienempi todennäköisyys sille, että joku on omassa kotipihassasi pomppinut konepeltisi täysin ruttuun ja potkaissut sivupelin rikki. Maalla ei haise pissa sunnuntaiaamuisin portin pielessä, tai jos haiseekin niin syyllinen löytyy todennäköisesti omasta kodista. Kyllä maalla on mukavaa.

Keskusta-asumisen hyviä puolia en tietenkään ala nyt listaamaan, mutta ne varmasti tulevat mieleen viimeistään silloin kun huomaa sunnuntai-iltana kahdeksalta, että Vihdissä ei ole edes kylän ainoa pizzeria auki. 

Asuntoni myynti-ilmoitus löytyy täältä. 


Alla kuvia nykyisestä asunnostani. Osa kuvista on Crapen sivuilta ja osa minun ottamiani. Kuvaus ei näköjään ole vahvimpia puoliani. Pitää treenata.

olohuone

olohuone

olohuone

makuuhuone, ovi vaatehuoneeseen ja keittiöön

makuuhuone

makuuhuone

makuuhuone

keittiö

keittiö

keittiö

keittiö

vaatehuone, ovi keittiöön

vaatehuone

eteinen

eteinen, näkymä keittiöön

kylpyhuone

rappukäytävä

porttikongi

pohjapiirros